keskiviikko 21. elokuuta 2013

Crippled Avengers (1978)


Can que; Return of the Five Deadly Venoms; Crippled Heroes; Avengers Handicapped; Mortal Combat
Hongkong

Maalaiskylän mahtimies saapuu kotiinsa, vain löytääkseen vaimonsa surmattuna ja poikansa silvottuna. Käytyään pikaisesti kostamassa päättää isä teetättää vesalleen teräksiset proteesit ja opettaa itsepuolustustaitoja. Seuraavassa kohtauksessa voidaan päätellä vuosia vierähtäneen pojan melkoisesta venähtämisestä ja isäukon peruukin harmaista silauksista.

Aikahypyn varrella katkeroitunut mahtimies on päättänyt pistää vahingon kiertämään ja ottanut käyttöön Hammurabin lain: ohi suunsa puhuneelta tärvellään äänihuulet ja väärää kadunpuolta kulkeneelta katkotaan jalat. Kun nuori taistelulajiekspertti palaa kylänraitilta aivovaurion kanssa, ryhtyy tämän mestari valmentamaan oppilaansa kohtalotovereista kostoryhmää, joka pistäisi stopin julman rauhantuomarin rötöstelyille.

Vuonna 1978 ensi-iltansa saaneen kaappihomoallegoria Five Deadly Venomsin menestyksen johdosta oli aika suotuisa legendaarisen toimintaohjaaja Chang Chehin luotsaamalle Venom Mob –näyttelijäryhmälle. Menestyksen vanavedessä myös nimellä Return of the Five Deadly Venoms markkinoitu Crippled Avengers on absurdiudessaan ponnahdus camp-kaakkoon, menestysreseptin toisto hienoisin muutoksin.

Venom Mobin kokoonpano on Käärmeenä nähtyä Wei Paita lukuun ottamatta vastaavanlainen kuin FDV:ssä, ja roolitkin ovat sangen samansuuntaisia – (loistavasti elehtivä) Lo Mang rehti mutta kovaonninen voimanpesä, Kuo Chui kirkasotsainen sankari, Lu Feng pahiksen oikea käsi (heh), Sun Chien ambivalentti taustavaikuttaja ja Chiang Sheng pätkän pakollinen pelle. Changin elokuville tyypillisesti kullekin sankarille on kehitetty erityinen taistelutyyli, mihin invaliditeeman lennokas hyödyntäminen tuo tuoreuden tuntua – kuuro pyrkii lisäämään näkökenttänsä astetta, sokea harjaannuttamaan kuuloaistiaan ja tekoraajatkin ovat jämeriä moukareita.

Viimeksi mainitut ovat tosin aikalailla paitsiossa, kamppailujen perustuessa bondimaisten aparaattien sijasta näyttelijöiden fysiikkaan, vaijereiden näkyessä säästeliäästi ja otosten pysyessä pitkinä. Koreografia on varsinkin turpakäräjien finaalissa teatraalista, pikemminkin tanssia kuin eloonjäämiskamppailua. Venom Mobin ohella teknisesti vakuuttavaa jälkeä tekee Chen Kuan-tai, jonka perhetragedian katkeroittama tiikerityylin mestari on tällaisille tuotoksille lähes liiallisen syvällinen pahis.

Koomista sivuhahmoa esittävällä Chiangilla on oikeastaan sangen epäkorrekti rooli henkisesti taantuneena kung fu –mestarina. Siinä missä raajarikkoisuus tai aistien vajavaisuus on fyysisyydessään sangen yksinkertaista esittää elokuvassa, tuntuu aivovamma merkinneen tekijöille ilkikurisuutta ja lapsenomaisuutta. Tosin samaan aikaan on sanottava, että näitä ominaisuuksia käytetään sangen toimivasti, mikä johtuu paitsi Chiangin vetreydestä, myös näyttelijöiden keskinäisestä kemiasta – nämähän olivat työtovereita vanhastaan ja roolitkin aiemman kertaamista.

Hahmojen kehittyminen on sujuvaa, henkisen ja fyysisen kasvun nivoutuessa yhteen edukseen erottuvassa treenausmontaasissa. Kuntoutumisestaan huolimatta kostajien vammaisuus ei muutu kosmeettiseksi (kuten vaikkapa tutumpien rampojen sankarihahmojen Daredevilin tai Zatoichin tapauksessa), vaan Chang huomioi sankareidensa heikkoudet niin kekseliäästi, kuin kung fu –rahastuksen viitekehyksissä on mahdollista. Veljeyden ja oikeamielisyyden motivoimat nyrkkisankarit voittamassa vaikeudet yhteishengellä on ohjaajalle lähes pakkomielteenomainen kertomus, mutta toteutus on aidompi kuin Changin lukuisissa väkinäisemmissä välitöissä. Kuten esimerkiksi One-Armed Swordsmanissa (1967), sankarin arkityypistä poikkeava vammaisuus saa tämän naivistisen ja toiveikkaan ihanteen kurottelemaan kohti yleismaailmallisia sfäärejä.

Kontaktilajirahastukseksi Crippled Avengers sisältää, kaikesta väkivallastaan huolimatta, sangen moralistisen ja humaanin sanoman. Rautaista kokonaisuutta laimentaa treenausmontaasin jälkeinen junnaavuus, mutta loppua lähestyttäessä meno saa jälleen uutta puhtia. Alkujaan mandariinikiinaksi dubatun leffan hömppäkerrointa voi halutessaan korottaa katsomalla sen suorastaan hämmentävästi yli- ja alitulkintaa sekoittavalla jenkkiääniraidalla. Jäi kerrassaan positiivinen fiilis.

3/5

Imdb
Wikipedia

6 kommenttia:

  1. Vanha sanonta, "rakkaalla lapsella on monta nimeä" pitää ainakin tämän elokuvan kohdalla hyvin kutinsa. :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Noitahan kertyy honkkarileffoille jo pelkästään elinvoimaisen elokuvaviennin ansiosta, kun kantonin- tai mandariininkielisen nimen lisäksi tulee vielä kansainvälinen (aika usein ihan eri merkityksen sisältävä) titteli.

      Lisäksi Arkoffille, Cormanille ja vastaaville laatuleffojen levittäjille tuo oli itsestäänselvä markkinointitemppu, esimerkkinä vaikka juurikin noiden tekstissä mainittujen Venom-leffojen kaavamaisuuksien hyödyntäminen.

      Välillä oman kielialueenkin tuontileffat ristittiin uusiksi. Esimerkiksi the Devil Rides Outin (valloissa the Devil's Bride) epäiltiin luultaman westerniksi ja Witchfinder General (niinikään the Conqueror Worm) koitettiin yhdistää Vincent Pricen kautta AIP:n Poe-filmatisointeihin.

      Ja olihan meilläkin Vampyyrin kosto, Läskinsyöjä zombiet, Lötköjen yö ja mitä vielä :D

      Poista
    2. Vampyyrin koston ja Lötköjen yön kyllä tunnistan, mutta tuo mikä hitto tuo Läskinsyöjä zombiet on? Harvemmin kun itse käytän näitä kotimaisia käännösnimiä niin lähinnä siksi kyselen...

      Poista
    3. Nyt sattui mulla melkomoinen asiavirhe, tarkoitin tietysti Zombie Läskinsyöjät enkä Läskinsyöjä Zombiet. Mikä oli siis Zombi 2:n saksitun ysärivideon nimike.

      Poista
    4. Heh, sattuuhan noita itsekullekin. Ja sitäpaitsi minusta tuo Läskinsyöjä zombiet kuulostaa paljon paremmalta kuin sen toisinpäin käännetty versio. :D


      Poista
    5. Itseäni vähän harmitti kun nimi ei selvinnyt DVD-aikakaudelle asti - vaikka tietysti kiva, että AWE tuollaisia ruokottomuuksia Pohjoismaihin levitteleekin.

      Poista