torstai 27. helmikuuta 2014

Hellmaster (1992)


Carnage on Campus; Soul Stealer; Them

Yhdysvallat

1970-luvulle sijoittuvassa prologissa (tämä käy ilmi kaksikymmentä vuotta myöhemmin täsmälleen samalta näyttävän hahmon kantamasta rauhanmerkkiriipuksesta) Pentagon on päättänyt ratkaista takeltelunsa Vietnamissa teetättämällä ihme-eliksiirin, jolla aktivoitaisiin sotilaiden psykokineettisiä kykyjä – joko päämajassakin ollaan kanssa nautittu ihme-eliksiirejä tai sitten leffa kuvaa sotaretken epätoivon syvyyttä. Tutkimusta johtava biokemian professori ”Pelkkä” Jones (John Saxon) päättää ruiskuttaa rohtoa itseensä ja katoaa labransa sytyttyä tuleen.

Vaan annapa olla, kaksikymmentä vuotta myöhemmin mies on palannut kuvioihin. Suuruudenhulluuden itselleen hankkinut Jones tahtoo näet ryhtyä hallitsemaan maailmaa muuttamalla puliukkoja murhanhimoisiksi mutanttizombeiksi. Ja mikäpä olisikaan parempi valloitusretken ykkösetappi kuin proffan vanhan yliopiston kampus. Slasherien peruskaavassa Hellmaster tekee sen irtioton, että ärsyttävien teinistereotyyppien koko kirjon sijasta vainotaankin ainoastaan yhtä, genressä aliedustettua alalajia; ärsyttäviä lukiofilosofeja.

keskiviikko 19. helmikuuta 2014

Dobermann (1997)


Ranska

Dobermann. Lauma yli-ikäisten energiajuomapäristelijöiden oloisia väkivaltaisia urpoja vailla sen kummempia luonteenpiirteitä (tai no onhan nämä kaikki 100% cooleja swagstereita heittämässä korneja rankkoja laineja) leikkii poliiseja ja rosvoja puolitoista tuntia.

Kuten kyseisessä pihaleikissä, ei tässäkään kupletissa mitään kummoisempaa juonta ole, enemmänkin pätkä soljuu kohtauksesta toiseen. Jostain syystä yli muun spedekerhon nimikkohahmoksi korotettu ultraswagi ryöväri päättää koplansa kanssa marssia yolosti etuovesta pankkiin ja viedä ihan sikana massii sillä young money cash money. Samalla reissulla voi lyödä taviksille tai vaikka kytille luita kurkkuun koska YOLO ja ACAB. Siat päättää olla vastaiskuna perusteellisen filth ja survoa vauvan pinnasänkyyn käsikranaatteja. Pankkikeikan jälkeen gangstereilla on bileet, kaikki sileeks; vedetään shotteja ihan curtcobaineina ja jauhot nokkaan revolverin rullasta ja HC orgiat (olis siel jotai shemalejakin mutta no homo) ja sit vittu joutuuki ammuskelee lisää ihan yolona kun siat osuu mestoille. Loppujen lopuksi kumminkin no shit given, dobermanneja ja pitbulleja tässä ollaan, koirat haukkuu ja karavaani kulkee.

tiistai 11. helmikuuta 2014

Jack Murphyn laki (1986)


Murphy’s Law

Yhdysvallat

Rikoskonstaapeli Jack Murphyn tatsi on ollut melkoisen hukassa sen jälkeen kun vaimo nosti kytkintä ja parhaaksi kaveriksi kohosi taskussa oleva matti. Nuorisorikolliset potkivat ukkoa munille ja näiden täysikasvuisten lajitovereiden harventamisen jälkeen maistuu kaatoryyppy jos toinenkin; tuloksia toki syntyy edelleen, jälki vaan on läträämisestä ruosteessa. Yksi näistä taannoisista tuloksista, henkisesti kajahtaneen oloinen Joan Freeman hautoo Murphylle kostoa päästyään vapaaksi (nomen est omen) ja tämän orkesteroiman mutkikkaan källin seurauksena löytää poliisi pian itsensä raudoitettuna vanhaan tuttuunsa Arabellaan, Murphyn lailla antisosiaaliseen autovarkaaseen.

torstai 6. helmikuuta 2014

Pääsköön myrsky valloilleen!


Vielä sekin päivä koitti, että Sieg Heil Suomi (1994) löysi tiensä allekirjoittaneen elokuvahyllylle. Kyseessä on Mesikämmenen aikaisemmin ruotima Magnum Edition, jossa itse dokunatsidokun lisäksi on vuolaasti esiintyjien (pääasiassa herra valtakunnanjohtajan) edesottamuksia kartoittavia uutis- ja makasiinikatkelmia - julkaisussa on siis uskoa, voimaa ja rohkeutta. Nyt näkyy helllvetin hyvin!

Kiitos kiekon saavuttamisesta kuuluu kokonaisuudessaan nimim. S.J:lle, joka omia vaivojaan säästämättä toimitti tälle teknisesti toistaitoiselle ikioman tallenteen. Yrityksestä huolimatta lupaamani hunajatuotanto jäi valitettavasti kuitenkin pelkän puheen tasolle. Joka mies ylös kuitenkin!