sunnuntai 29. kesäkuuta 2014

Lady Death (2004)


Lady Death: the Movie
Yhdysvallat

Saatana elää ja voi hyvin tässä maailmassa, kuten eräs edesmennyt salatieteilijäkin totesi. Tarkalleen ottaen vihtahousu elelee keskiaikaisessa Ruotsissa, ristiretkiin hurahtaneen aatelismiehen olomuodossa. Kun sitten päivänä eräänä linnanherran todellinen luonne tulee alamaisille ilmi, suorittaa tämä katoamistempun ja jättää tyttärensä Hopen sijaiskärsijäksi. Isänsä tihutöistä tyystin tietämätön aatelisneito joutuukin roviolle ja tulee viime hetkellä asetelleeksi sanansa sellaiseen muotoon, että piru tempaisee jälkikasvunsa Tuonelaan. Sielunsa loppusijoituspaikkaan tyytymätön Hope löytää pakomatkallaan yhtälailla Luciferin vallanpitoon kyllästyneitä pikkuperkeleitä, ja ryhtyy hengenheimolaistensa kanssa hautomaan vallankaappausta – opettelemalla miekkailua, telekinesiaa ja nahkabikineissä poseeraamista.

maanantai 16. kesäkuuta 2014

Väkivallan vihollinen (1974)



Death Wish; the Sidewalk Vigilante

Yhdysvallat

Newyorkilaisarkkitehti Paul Kerseytä kohtaa suunnaton järkytys, tämän vävypojan soittaessa ja ilmoittaessa murtomiesten iskeneen apen asunnolle. Ryöstön yhteydessä Kerseyn vaimo on murhattu ja tytär raiskattu. Mies koittaa hukuttaa surunsa töihin paneutumalla, tämän lapsen sinnitellessä koomassa ja poliisitutkimuksen junnatessa paikallaan. Pikku hiljaa Paul huomaa jatkuvasti ja yltyvästi pyörittelevänsä ajatusta lain ottamisesta omiin käsiinsä, ja kun sopuisa arkkari tulee eräänä iltana torjuneeksi varkaan, vaikuttaisi pato murtuneen.

tiistai 10. kesäkuuta 2014

Henry Lee Lucas - sarjamurhaaja (1986)



Henry: Portrait of a Serial Killer

Yhdysvallat

Entiset sellikaverit Henry ja Otis asuvat vaatimattomassa vuokrakämpässä osa-aikatöillä kituutellen. Aikansa kuluksi Henry käy road tripeillä ja onpahan Otisillakin trippeihin liittyvää sivubisnestä. Päivänä eräänä nämä saavat alivuokralaisen Otisin siskosta Beckystä. Tutustuessaan veljensä kämppikseen Becky kokee sielujen sympatiaa, näiden jakaessa kokemuksiaan ankeista kotioloista – siinä missä Beckyä ahdistivat insesti-isä ja väkivaltainen aviomies, tuli Henry murhanneeksi hirviömäisen äitinsä. Lämmetessään hiljaisen ja kiltin oloiselle miehelle Becky kuitenkin altistaa itsensä vielä suuremmalle vaaralle.

torstai 5. kesäkuuta 2014

Nosferatu (1922)


Jälleen kiitokset Tyyssalle kuvituksesta, eipähän ite tarvii vielä vähään aikaan.

Nosferatu, eine Symphonie des Grauens; Nosferatu: A Symphony of Horror; Nosferatu, a Symphony of Horror; Terror of Dracula
Saksa

Lähes onnistuneesti elokuvahistoriasta pyyhkäistyä Nosferatua tupataan pitämään ensimmäisenä elokuvasovituksena Bram Stokerin Draculasta (1897) – joskus kuulee puhuttavan paria vuotta varhaisemmista neuvostoliittolais- ja unkarilaisfilmatisoinneista, mutta jäljet kumpaisenkaan olemassaolosta tyssäävät puolimatkassa pystyseinään. Niin tai näin, vielä yli yhdeksänkymmenen vuoden kypsässä iässä, kaiken kreivin popularisoimisenkin jälkeen (tai ehkä juuri siksi) Nosferatu kykenee olemaan sekä kaunis että karmaiseva tulkinta Stokerin romaanista. Tietysti ennakko-odotuksia voi nostaa tieto siitäkin, että elokuva oli mm. meillä ja Ruotsissa täyskiellossa järkyttävän kauhistuttavuutensa takia.

Romanialainen ylimys Orlok on kiinnostunut hankkimaan asunnon Wisborgin kaupungista Saksasta ja kutsuu kiinteistönvälittäjä Thomas Hutterin Transylvaniaan hoitamaan paperityöt. Joku muu saattaisi ottaa onkeensa, kun täkäläiset kavahtavat jo kreivin nimen kuullessaan, kieltäytyvät menemästä lähellekään linnaa ja rukoilevat Hutteriakin peruuttamaan reissun oman nahkansa takia, mutta rahaa vainunnut kauppamies viittaa kintaalla tällaiselle toukohousujen taikauskolle – nämähän pitävät ihmissutenakin (ihan normaalia Karpaattien vuoristossa elävää) hyeenaa!

Samaan aikaan kotopuolessa Hutterin morsian Ellen aistii yliluonnollisen vaaran uhkaavan siippaansa, mutta tämäkin on varmaan vaan jotain akkojen kotkotuksia. Kun kreivi itse osoittaa selkeitä yhteyksiä Hutterin majatalosta nappaaman matkalukemisen vampyyrikuvauksiin, on tässäkin selityksenä vissiin ihan vaan huono kioskikirjallisuus?