maanantai 12. toukokuuta 2014

Life On The Line (1995)


Suomi

1993 ilmestyneellä kotimaisella rape & revenge –kostofantasialla (painoa sanalle fantasia) Tina –hän ei pelkää, hän tappaa vain kostaakseen (1993) pistetilinsä avannut Ben Kamras, todellisen suomalaisen elokuvasuvun vesa, sai paria vuotta myöhemmin valmiiksi toisen findie-pätkänsä Life On The Line. Leffa käynnistyy ohjaajan itsensä tulkitseman virolaisen ex-sotilaan/nykyisyys-diilerin Viktorin saatua venäläismafian vihat niskoilleen, minkä seurauksena mies päättää ryhtyä venepakolaiseksi ja saapuu yhtä tekotukkaa köyhempänä Helsinkiin. Määränpääsatamassa lapsille herskaa myynyt sankarimme pelastaa denahtaneen Tonin sakinhivutukselta ja matkakassaansa kartuttaakseen suostuu puliukon tarjoukseen osallistua johonkin täkäläiseen Bloodsportiin.

Tähän liittyi hämärästi ainakin vielä kansainvälisen huumeringin bustaaminen ja Viktorin herkkä suhdekiemura kadulle joutuneen YH-äidin kanssa. Life On The Linen tarinan liian tarkkaavainen seuraaminen suistaa kumminkin vääjäämättä miettimään, onko Kamras laatinut käsikirjoituksen jonkinlaisella toimintakliseegeneraattorilla vai pohjaako tämä laajaan, mutta jalostamattomaan genretietämykseen. Sen verran arvattavia latuja juoni kääntyilee.

En kiistä, etteikö olisi kiehtovaa katsoa, kuinka hollywood-pätkien perussisältö on sovitettu Stadin maisemiin – on sankarin traagisesti kariutunutta aikaisempaa parisuhdetta (ei absurdiudessaan ehkä liikuttavaa, mutta jotain tunteita pintaan nousee kumminkin), aidosti yllättämään päässyt undercover-kyttä (tässä juonenkäänteessä kun ei ole edes tämän kyseisen tekeleen kohdalla mitään järkeä), venäläismafiosoksi varsin uskottavalla brittiaksentilla haastava pahis sekä tämän kidnappaamaksi joutuva avuton naispääosa. Ja arvatkaa vaan mitä siitä voi seurata, etteivät he koskaan löytäneet ruumista! Oikein arvanneiden kesken arvotaan yksi kappale Life On The Line –dvd:itä!*

*Ja paskat teille mitään arvota.

Tämän nimenomaisen tallenteen ekstroissa Kamras muuten kehaisee, että toimintakohtaukset on kokonaisuudessaan toteutettu ilman stuntteja, näyttelijöiden omiin taitoihin nojaten. Siinä samassa näkee katteeton optimisti sielunsa silmin äärimmäisen realistisen ja silottelemattoman luunmurskausrupeaman, josta kuvien kautta välittyy adrenaliininhuuruinen tunne aidosta hengenvaarasta. Tällä unikuvalla ei harmi kyllä ollut mitään tekemistä Life On The Linen sisällön kanssa. kotimaisen Raidin (tähän ei kaivata mitään nasevaa kommenttia Kai Lehtisestä ja/tai Oiva Lohtanderista) sijaan tuo ohjaajan myyntipuhe kun tarkoittaa sitä, että iskut osuvat vähän sinne päin ja trikkikuvien jipot jäävät melkein huomaamatta. Energisessä leikkauksessa on joitain onnistumisia, mutta enin osa esiintyjien lajitaustaa menee teknisen harrastelijamaisuuden vuoksi harakoille.

Turpaanvetelyn lisäksi alussa ja lopussa on naftisti ammuskelua, vielä kun tietäisi kenen intressejä palvelee keskellä kirkasta päivää pururadan varrella kuvatut, paukkupatruunoin käydyt tulitaistelut joissa ilmeisesti on heitetty kolikkoa siitä, näkyykö vastakuvassa pakoon porhaltava vaiko moitteettomassa kunnossa olevan oloista polvea irvistellen pitelevä vastustaja. Ehkä masokisteja, joiden alan pikku hiljaa epäillä olevan Life On The Linen ydinkohderyhmää.

Muiden tuttujensa lisäksi Kamras on saanut leffaan esiintymään Jipun broidin, vuoden 1993 missikisojen toisen perintöprinsessan ja itsensä Frederikin, joten glamouristakaan ei ole pulaa! Muutenkin haiskahtaa vähän siltä että ohjaajan ajatuksissa on siintänyt suuremmat areenat, kun vuoropuhelu on kokonaisuudessaan toteutettu Lontoon murteella – opetellaan englantia, kuten Viktor tokaisee takoessaan vasikan päätä myyntitiskiin. Tuulahdus ison maailman tuntua voi toki johtua siitäkin, että editointivaiheessa Benkku on havahtunut replikoinnin "tasokkuuteen", kun koko roska on vielä päätetty tekstittääkin, mutta onhan lopputulos sulaa nerokkuutta; haudanvakavasti mongerrettuja onelinereitä, jotka tulkataan härmäksi muun muassa:

"Kuale, runkku! Sä tapoit mun kaverin, mä tapan sut!"

"Eli sä oot yks niistä perseestä olevista managereista!"

"Miten sun tissit voi? Apina."

"Kiva tehdä bisnestä sun kanssa.. Mulkero."

"Elämä imee!"

"Puristelkaa toisianne tai jotain."

Kiistatta elokuvan viihdyttävin puoli. Siinäkin mielessä ihan hyvä ratkaisu, että puhe hukkuu jatkuvasti ympäröivän, Life On The Linen kuvauksista armeliaan tietämättömän Maailman taustahälinään.

Passinväärentäjä pelottelemassa poliisisoitolla. Viidentoistatuhannen mummonmarkan arvoinen matsi joka käydään konttivarastolla kouralliselle tuulipukukansaa. Jos ajatus rallienglanniksi puhutusta elokuvasta, joka koostuu harrastelijaporukan puolitoistatuntisesta pullistelusta tuntuu houkuttelevalta, Life On The Line on pakkohankinta. Toimintapläjäystä hakeville tätä ei voi suosittaa kuin vain perimmäiseen puutostilaan. Kaljoitteluporukalla katsottuna aivan mukiinmenevä pala kotimaista elokuvahistoriaa, noin muuten juuri niin hyvä räpellys kuin miltä kuulostaakin.

2/5

Elonet

3 kommenttia:

  1. Mitenkäs minulta on tämmöinen leffa päässyt täysin ohitse livahtamaan? Täytyypä korjata asianlaita jotenkin, jos se vaan mahtollista mitenkään on...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Saatavuushan tällä on nykyisellään heikko, omakin plätty sattu vastaan jotain aivan muuta etsiskellessä. Käsittääkseni jätkä koluaa aika innokkaasti divareita ja kirppiksiä, jospa joku olisi valmis luopumaan tästä kinohelmestä?

      Ainakin menneisyydessä Benkulta itseltään on voinut lunastaa näitä, tiedä sitten millainen pinkka avaamattomia Life On The Lineja jossain kellarissa tai autotallissa odottaa noutajaansa. Luulisi että googlailemalla löytyisi yhteystiedot.

      Näin kanssaharrastajana osaan samaistua tuohon kiinnostukseen, mutta en tiedä onko tämä nyt loppujen viimeksi niin hyvä leffa että maksaisin siitä uutena maltaita.

      Poista
    2. No leffa osuu kohdalle, jos on osuakseen. Isompaa stressiä en sen löytämisen suhteen aio kuitenkaan ottaa... :D

      Poista