maanantai 24. kesäkuuta 2013

Pumpkinhead (1988)


Koston paholainen; Vengeance: the Demon; Vengeance of the Demon
Yhdysvallat

Stan Winston muistettaneen ainakin osuudestaan terminaattorin, alienin ja predatorin elävöittämisessä. Erikoistehosteguru sai 80-luvun lopulla tilaisuuden kokeilla siipiään ohjaajana, kun viimeisiään vedellyt DEG löi miehelle käteen kolmen ja puolen miljoonan budjetin. Lopputuloksena syntynyt Pumpkinhead on sekä hyvässä että pahassa tyypillinen kasarikauhu, joskin ohjaajan tyylitaju ja tekninen silmä tuovat siihen persoonallista vivahdetta.

Lance Henriksenin esittämää leski-isää odottaa kotiinpaluun yhteydessä kammottava näky, kun tämä löytää poikansa kuolleena kauppansa pihasta. Kuolemantuottamuksen takana on lössi Jenkkilän ruraalimmalla puolella lomailevia kaupunkilaisnuoria, jotka joutuvat pattitilanteeseen lomamökissään, tapahtuneesta ilmoittamisen jakaessa seurueen kahtia. Kostonhimoinen isäkin haluaisi jakaa nämä kahtia, ja lähtee hakemaan apua seudulla asuvalta noidalta – miehen muistiin kun on jäänyt tapaus, jossa tämä on loitsinut täkäläisen hengiltä. Varoituksista huolimatta isä haluaa suorittaa kirouksen, jolla ilmoille manataan Pumpkinhead, koston suorittava demoni – pian asiakas saa tosin tietoa, joka pakottaa hänet arvioimaan uudestaan päätöksensä mielekkyyttä…

Elikkä siis murhanhimoinen mörkö lahtaamassa teinistereotypioita korvessa ja juonenkäänne kuin Hämärän rajamailta. Elokuvan idea on sangen tavanomainen, mutta tapa käsitellä kostoa on harvinaisempi. Kuolemantuottamuksesta seuraa lyhyessä ajassa liuta virheitä, jotka valavat suorittajiinsa niin syyllisyydentunnetta kuin katumustakin, minkä johdosta loput kestosta kuluu sovittamisella suorastaan epätoivoon asti. Elokuvasta on vaikeaa valita selkeästi hyviksiä ja pahiksia, minkä seurauksena niukasti luonnehditut hahmot tuntuvat sangen inhimillisiltä.

Tämän seurauksena demonin saalistaminen ei tunnu pelkältä ärsyttävien ihmisenkuvatusten teurastamiselta, jolloin ajojahdissa on aidosti säpinää. Tunnelmaa vahvistaa kalvakassa kuunvalossa kylpevä korpimaa ja kovaan rääkkiin kuvauksissa joutunut savukone. Maaseutu tuntuu överiydessään epäuskottavalta, elinolojen muistuttaessa kehitysmaata ja tapahtumien kannalta oleellisten viranomaisten (sairaala, poliisilaitos) loistaessa poissaolollaan.

Vastoin ohjaajan nimestä syntyneitä ennakko-odotuksia on gorea varsin maltillisesti, mikä ei suinkaan tarkoita etteikö erikoistehosteisiin olisi satsattu. Kurpitsapää itse on nimittäin kerrassaan näyttävä ilmestys. Liudasta kumihaalareita, käsinukkeja ja lennokasta maskeerausta koostuva olio erottuu paitsi nykyajan sieluttomista tietokonetehosteista, myös monista aikalaisistaan jotka nyt sentään on luotu käsityötehosteiden kulta-aikana. Luomus on koottu sellaisella pieteetillä, että lopputulos on silkkaa iloa silmille. Elokuvan toinen ilmestys, suon noita-akka, ei myöskään ole pöllömpi, jos saakin vähemmän näkyvyyttä.

Pohjoisten leveysasteiden lateksihulluuden lähettiläs Tomi Putansuu on luonnehtinut yhtyeensä alkuperäisen rumpalin lavapersoonallisuutta alienin ja saalistajan lehtolapseksi, joka kävi tuonpuoleisessa muuttumassa kenobiitiksi. Samalla kaavalla Pumpkinhead voisi olla xenomorfin kanssa yhtäaikaisesti teleporttiin joutunut Freddy Krueger (jotain kaikuja on T-800:stakin, kun demonia eivät tahdo pysäyttää ristitkään). Ulkonäön lisäksi tämä tulee mieleen örkin persoonallisuudessa, jossa on toisaalta petomaista aggressiivisuutta, toisaalta pirullista sadismia – ensi alkuun vähän kaksijakoista, mutta loppuratkaisun muistaen järkeenkäypää.

Huolimatta siitä, ettei käsikirjoitus jätä sijaa järin monitulkintaisille hahmoille, on Henriksen loistava katkerana isänä. Mies ilmentää hahmon kokemaa raivoa, surua ja epätoivoa tavalla, jotka tuovat traagiseen, mutta yksiulotteiseen hahmoon kaivattua murheellisuutta. Tämä lisättynä yllämainittuun eettiseen pohdintaan ja erinomaiseen hirviöön nostaa muuten tavanomaisia uomia etenevästä mörkösäikyttelystä keskitason yläpuolelle.

Kelvollista kasarikauhua.

2/5

Imdb
Elonet
Wikipedia

2 kommenttia:

  1. Mites jatko-osat? Oletkos niitä nähnyt? Minä en ole, ja siksi kiinnostaisi tietää onko niistä mihinkään?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kakkonen oli aika mitäänsanomaton toisto ykkösen kaavasta, noihin Sci Fi Channelille kuvattuihin viritelmiin en ole uskaltanut (ainakaan toistaiseksi) tutustua. Vaikka kolmosessa olisi kyllä Doug Bradley...

      Poista