sunnuntai 21. huhtikuuta 2013

Nemesis 2: Nebula (1995)


Yhdysvallat

Arvosteltuani viime heinäkuussa B-maestro Alfred Pyunin scifihalpis Nemesiksen, minulle sattui egoa hivelevä, joskin harvinainen tilaisuus; kommenttiosiossa herra nimim. Tuoppi tiedusteli, josko jatko-osat olisivat jossain vaiheessa ruodittavana. Palvelualttiuteni ja nöyryyteni huitelee nähtävästi jossain Ukin Musiikin tietämillä, kun ryhdyn lunastamaan lupaustani vasta 2/3 vuotta myöhemmin…

Saagan kakkososassa ollaan otettu pataan niin hyvän ja pahan kamppailussa kuin tuotantoarvoissakin. Suoraan videolle julkaistun Nemesis 2: Nebulan prologissa ilmoitetaan ykkösosassa köyhän miehen JCVD Olivier Grunnerin tulkitseman Alex Rainin epäonnistuneen sodassaan ihmiskunnan hävittämistä suunnittelevia tietokoneita vastaan. Vuodesta 2027 loikataan mukavasti tasalukuun 2100, jolloin viimeisiään vetelevät telluslaiset keksivät lähettää geenimanipuloinnilla jalostetun supersotilaansa (esi-isänsä mukaan Alexiksi nimetyn tyttövauvan) kasvamaan menneisyyteen koneilta kähvelletyn aikakoneen turvin (tämä kaikki esitetään kustannustehokkaasti pelkästään tekstimuodossa). Vastavetona kapina-aparaatit lähettävät DNA-mutantin (en tiedä, millaisia muita mutantteja olisi tarjolla) ja tämän äidin perään elokuvan nimikkohahmon, tappajakyborgi Nebulan.

Pakolaisperhe päätyy 80-luvun Itä-Afrikkaan, jossa liikkeensä nimestä päätellen germaanien ukkosenjumala Wotania palvovat kapinalliset onnistuvat surmaamaan äidin, joten tyttölapsi päätyy väiin tulleen alkuasukasheimon adoptoimaksi. Parissakymmenessä vuodessa tästä varttuu (lähestulkoon yksimielisesti kunnioitettu) heimon jäsen, mutta epätietoisuus omasta alkuperästä vaivaa. Samassa ajassa Nebulakin on alkanut päästä kohteensa jäljille.

Tuossa oli noin 20 prosenttia elokuvan kestosta ja 90 prosenttia juonesta. Loppuaika menee aikamatkalaisen paetessa tappokonetta halki savannien ja sotakenttien, tämän aina välillä ottaessa yhteen vainolaisensa, wotanilaisten kapinallisten tai sekasorrolla rikastumaan pyrkivien onnenonkijoiden kanssa, pääasiassa laukaustenvaihdon tai pystypainin merkeissä – ykkösosaan verrattuna käsikirjoitus tuntuukin yliyksinkertaistetulta putkijuoksulta. Epäilemättä tähän lopputulokseen on vaikuttanut videoelokuvan mitätön budjetti, joskin kokeneena halpismaakarina Pyun tuntuu pitävän pakettinsa koossa.

Ensiksikään Nemesis 2 ei missään vaiheessa hyydy, vaan ainoa mättämistä jaksottava elementti on uudelle taistelutantereelle siirtymistä alustava pakeneminen. Toisaalta tämä tarkoittaa, ettei hahmoille ole juurikaan tilaa kehittyä, mutta jääpä toisaalta näkemättä rutkasti huonoa näyttelemistä. Bensaräjähdyksissä ei olla pihistelty ja tulitaistelutkin ovat kohtalaisia, joten vaikkei toiminta ihan tempaakaan mukaansa, ajaa se asiansa kuitenkin tyydyttävästi. Myönnän hörähtäneeni, kun omaa haavoittumattomuuttaan mahtailleesta Nebulasta hankkiudutaan hetkeksi eroon ampumalla lattia tämän alta.

Toiseksi toimintasankarin tapauksessa ollaan päädytty melko erikoiseen ratkaisuun; Grunnerin tilalla nähdään näet naiskehonrakentaja Sue Price. Aiempaa näytelmäkokemusta vailla olevan Pricen kyvyistä on tämän perusteella paha sanoa paljoakaan, sisällön yllämainitusta toimintapainotteisuudesta johtuen, mutta kyllä häneltä näyttäisi paikasta toiseen juokseminen, turpaan vetäminen ja pyssyn kanssa sohiminen sujuva. Huomioiden elokuvan kohdeyleisön koostuvan pääasiassa kaksilahkeisista, ja että valtavirtatoimintaleffatkin tapaavat tarjota helpommin esineellistettäviä naissankareita (siis silloin kun ylipäätään sattuvat tarjoamaan), on roolitus varsin rohkea.

Toisaalta kamera viipyilee ihokkaaseen ja kaislahameeseen sonnustautuneen Pricen kropalla siinä määrin, että herää kysymys olisiko maestrolla ollut jonkinlaisia taka-ajatuksia näyttelijättären suhteen. Pyun on jälkikäteen kertonut halunneensa tehdä Alexista naispuolisen jo ykkösosassa, mutta tulleensa perinteisempää (=helpommin markkinoitavaa) miessankaria toivoneiden tuottajien jyräämäksi. Herääkin epäilys, onko ohjaajalla ollut kevyemmät taloudelliset paineet sisältäneen kakkososan kohdalla paremmat mahdollisuudet henkilökohtaisten mieltymystensä filmatisointiin. Epäilyksiä vahvistaa sivuosassa nähtävän aikuisviihdetaiteilija Tina Coten pysytteleminen pukeissa - ikään kuin tämä ei olisi inspiroinut Pyunia samalla tavalla.

Tai sitten höpisen omiani ja Alex on jonkinlainen ylilyöty Sarah Connor –kopio. Vähän samaan tapaan kuin Nebula on terminaattorin ja predatorin rujo lehtolapsi. Räikeimmät ja samalla riemastuttavimmat esimerkit elokuvan halpuudesta liittyvätkin tähän lateksihaalarissa teutaroivaan tappokoneeseen, joka syytää kuolemaa halvoin tietokonetehostein ja kykenee maastoutumaan kuin puolivillainen predatori. Puvun soisi tosin olevan aavistuksen joustavampi kun tietää sen sisällä lymyilevän mm. Matrixissa ja Crow’ssa kyntensä näyttäneen stuntmies Chad Stahelskin. Mutta hei, ei kaikkea voi saada.

Summaten ihan viihdyttävä ja aivoton räiskintä. Direct-to-videona on pelkästään luonnollista nauttia tämä virvokkeiden ja/tai ironisesti asennoituneiden lähimmäisten kanssa. Ei suositella juonettomuutta tai bodattua naisvartaloa karsastaville.

1,5/5

Imdb
Elonet
Wikipedia

4 kommenttia:

  1. Parempi myöhään kuin ei silloinkaan. Ja Spoonyn (tiedät varmaan tyypin) juttuja pitempään seuranneena sitä on jo ehtiny tottumaan pitkiin postausväleihin, joten kärsivällisyyttä kyllä riittää :D

    Muistelen tykänneeni tästä kakkosesta ehkä hitusen verran enemmän kuin ekasta osasta. Sitä vaan en muista, että miksi. Tuolla hyllysähän tämäkin leffa olisi, joten ehkä olisi syytä vilkaista se uudestaan. Jos vaikka se pitämiseni syykin palautuisi siten mieleeni.

    Kolmosta ja nelosta en ole koskaan muistini mukaan nähnyt, joten jäänkin mielenkiinnolla odottamaan arvostelujasi niistä. Lähinnä selvittääkseni olenko missanut jotakin eeppistä. :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Huojentavaa tietoa tuo pitkämielisyytesi, joskin Spoonyn postaustahtia voisi perustella huolellisemmalla valmistelulla. Näiden tekstien suoltaminen nyt ei kumminkaan niin työlästä ole.

      Kakkososa on kaikessa halpuudessaan ykköstä suoraviivaisempi ja tyylipuhtaampi scifitoiminta. Juonessa ei ole samaa kiemuraisuutta, joten kaipa tämän seuraaminen on vaivattomampaa - ellei suorastaan superlightia.

      Kolmososa kiinnostaa itseäni jo pelkästään Tim Thomersonin paluun vuoksi. Saa nähdä, löytyykö ko. rainaa mistään :/

      Poista
    2. Eikös se pahisbotti ole tässä kakkososassa sellainen hieman Predatorin tapaan esitetty hahmo. Siis niin, että se näkyy enimmäkseen sellaisena läpikuultavana aaltokuviona?
      No, parhaiten minulle tästä jäi mieleen sen täydellinen visuaalinen erilaisuus ekan osan kanssa. Siinä missä ensimmäinen osa koostui perinteisemmässä kyberpunk-ilmapiiristä, niin tässä oleva periferia on aika erilaista. Mikä on sinänsä hyvä asia, sillä onhan tämä muutoinkin aika eri tavalla tehty leffa.
      Ja vaikka Sue Price ei kovin lahjakas näyttelijä olekaan (eipä tosin ole Olivier Grunerkaan), niin kyllä minä hänestä pidin. Itse asiassa pidän Pricesta enemmän kolmannessa osassa, jossa hän pääsee oikeasti näyttelemäänkin. Ei hyvin, mutta kuitenkin.
      Siitä pitääkin antaa Albert Pyunille jonkinlaisia pisteitä, että jokainen Nemesis on erilainen. Kolmas osa kun on ilmeisesti hänen näkemyksensä ns. taide-elokuvasta. Pyunin Stalker?

      Tai siis, neljäs osa minulta on näkemättä, että sitä en edelliseen tekstiin laske mukaan.

      Poista
    3. Pahisrobotti siis tosiaan esiintyy suurimman osan ruutuajastaan jonkinlaisen elektronisen sumuverhon ympäröimänä - ehkä Nebula toivoisi olevansa yksi yautjoista tai sitten sitä nolottaa oman rooliasunsa tökeryys.

      Luulen ympäristönvaihdoksen johtuvan ennenkaikkea jatko-osan kengännauhabudjetista, olkoonkin että 22. vuosisadan LA:sta saadaan muutamat ihan nätit panoraamat. Kuitenkin leijonanosa leffan kyberpunk-kuvastosta on ykkösestä napattu.

      Kolmosta odotankin pelonsekaisin tuntein, siinä vanhan matskun kierrättäminen kun on kuulopuheiden mukaan viety äärimmilleen. Luottoni Allun (roska)elokuvallisiin kykyihin on kuitenkin sen verran korkea, etten haluaisi lytätä rainaa etukäteen.

      Poista