Future Cops (1993)

Chāojí Xuéxiào Bàwàng
Hong kong 1993

2040-luvulla oikeudenkäyntiään vartova terroristipäällikkö komentaa hallintoalamaisensa pistämään äijän tuomiosta päättävän tuomarin lihoiksi. Jostain syystä – luultavasti teinikomedialle soveliaasta miljööstä - pahikset arvioivat tehtävän hoituvan parhaiten matkaamalla menneisyyteen, jossa tuomari lahdattaisiin tämän ollessa vasta opiskelija. Perään lähetetään lössi värikkäästi pukeutuneita, arkijärjestä vapautettuja agentteja, joiden tulisi taata tämän turvallisuus. Muilta osin kehittynyt teknologia ei kuitenkaan pysty varmentamaan tuomarin silloista henkilöllisyyttä, joten osapuolet päättävät yli-ikäisyydestään huolimatta soluttautua opinahjoon (sujuihan se Michael J. Foxiltakin), jossa nimenomaisen juristin tiedetään opiskelleen, sittemmin jostain syystä vaihtuneella nimellä.

Sitä voisi tyhmempi katsoja mennä olettamaan, että kun elokuvan pitäisi olla maailman ensimmäinen Street Fighter –elokuvasovitus, sillä olisi jotain tekemistä ko. pelisarjan kanssa. Todellisuus lyö kuitenkin kylmää hadokeniä raa’alla mitalla, yleisön päästessä nauttimaan puolitoistatuntisesta musikaalin, teinikomedian ja saippuaoopperan epämääräistä ristisiitoksesta.

Tuomarinkin etsiminen jää pitkiksi ajoiksi taka-alalle, sirpaleisen ja sekavan juonen hortoillessa milloin mihinkin, keksiessä yllätyskäänteitä tyhjästä ja apinoiden milloin Terminaattoria (1984), milloin Paluu tulevaisuutta (1985); Future Copsin eittämättä suurimman saavutuksen ollessa vakuuttava näyttelijäkaarti, se ei kykene kehittämään isolle hahmogallerialleen paljoakaan tarinan kannalta järkevää puuhaa, vaan meno on pitkälti pelkästään toisiaan seuraavia sketsejä. Toisaalta kun ohjaksissa tietää olevan Wong Jingin, tuon Hong Kongin Ere Kokkosen, ei pitäisi odottaakaan tarjolla olevan edes keskinkertaisuutta.

Lähteenä olleisiin mätkintäpeleihin on yhteyksiä ainoastaan kosmeettisesti, hahmojen ulkoasun myötä, jokaisen persoonan muistuttaessa lähinnä Dan Hibikiä. Odotetut turpakäräjätkin on jätetty ehtoopuolelle, tosin nämäkin on saastutettu vaivaannuttavalla slapstickillä. Kun sekametelisopasta puskee päällimmäisenä tyylilajina läpi komedia, olisi tekijöiltä toivonut edes hienoista panostusta rainan huumoripuoleen. Vaan mitä väliä, yleisö on jo maksanut, siispä se voidaan jättää kiemurtelemaan eritteistä, kuminaamoista, kimityksestä ja mätkimisestä koostuvan ruikulikimaran äärellä. Kohtuullinen valaistus ja huvittavan kömpelöt tehosteetkaan eivät oikein riitä tämän hankkimiseen leffahyllyyn.

Ei tätä oikein voi kenellekään suositella. Vuotta myöhemmin ilmestynyt, (syystäkin) paremmin tunnettu Street Fighter –tulkinta on mestariteos tähän jätteeseen verrattuna. Uusintakatselua enemmän kammottaa ainoastaan ajatus Jingin heti perään ulostamaan, samasta pelisarjasta ammentavaan City Hunteriin (1993) tutustumisesta – tosin siinä missä maestro joutui puolustamaan Future Copsia ainoastaan väärässä olleita kriitikoita vastaan, alkoi City Hunterin kohdalla filmin tekoon osallistuneiltakin tulla soraääniä.

0,5/5

Imdb

Wikipedia