Sheng Gang yi hao tong
ji fan; Sang Gong yat ho tung chap fan
Hongkong
Hongkongin ja sen pohjoispuolella alkavan Shenzenin akselilla pendelöivät rosvot aiheuttaa päänvaivaa molemmin puolin (leffan tapahtuma-aikaan vielä olemassa ollutta) rajaa. Koplan liikkuvaisesta liiketoimintamallista johtuen päättävät naapurikaupunkien poliisivoimat hoitaa homman pakettiin yhteistyöllä, ts. kummankaan päädyn esimiehistö ei ole kovinkaan optimistinen keissin ratkeamisen suhteen. Shenzenin puolelta tutkintaa johtaa komisario Wong Kun (Wu Hsing-kuo), jonka jäykkäniskainen ote synkkaa HK:n puolelta lainatun (ts. esimiesten lemppaaman) tarkastaja Hungin (Anthony Wong) lakiteknisesti joustavamman tyylin kanssa yhteen kuin kahvi ja sinappi. Kitkasta huolimatta miehet on motivoitu saamaan kopla kiinni, sen johtaja Shum Chi-hung (Yu Rong-Guang) kun on vastuussa niin Wongin mentorin murhasta kuin Hungin rikospaikan vieressä kaupittelemien Deep Purple –vinyylien tärvelemisestä. This time it’s personal.
Kirk Wongin Rock n'Roll Cop tarttui brittihallintonsa viimeisiä vuosia eläneen Hongkongin edessä häämöttäneeseen paluuseen osaksi manner-Kiinaa. Elokuvan pääasiallisena tapahtumapaikkana toimiva Shenzen on aikoinaan perustettu kilpailemaan emämaan ulottumattomissa olleen kaupunkivaltion kanssa, ja kyseinen erikoistalousalue olikin HK:n talousveturin ansiosta eräs Kiinan nopeimmin vaurastuneita kolkkia – pohjoisnaapuri oli siis (itsekin vasta sotien jälkeen ison vaihteensa käynnistäneen) brittisiirtomaankin näkövinkkelistä nousukas.
Rock n'Roll Cop kuvaa lähihistorian vuoksi eri tavalla kehittyneiden kaupunkien välisiä kulttuurieroja kaunistelematta, muttei itsetarkoituksellisen öyhöttävästi. Shenzeniläispoliisit puhuttelevat toisiaan tovereina, näiden esimiehillä on varsin kommarihenkiset vormut eikä autokaan ole täkäläisille itsestäänselvyys, toisin kuin ruuhkaisessa Hongkongissa – työmatkalle lähtevää Hungia varoitellaankin naapurikaupunkilaisten junttiudesta, eikä epiteettinen rock’n’roll-jepari tahdo sattua konservatiivisemmin pukeutuneen vastaanottokomitean tutkaan nahkatakissaan ja ruokkoamattomassa partakarvastossaan. Ohjesääntöön hartaammin suhtautuvalle Wongille akustista näppäilevä ja viinaanmenevä honkkarikollega on kauhistus, vaikkei ohjaaja hukkaakaan alun höyryjä jäämällä alleviivaamaan kyttäparin eroavaisuuksia.
Sen sijaan leffan painopiste on Kirk Wongin rikoselokuville ominaisesti varsinaisessa poliisityössä. Pyrkiessään paikantamaan kahden miljoonakaupungin alueella liikkuvaa koplaa on viranomaisilla käsissä sellainen maineikas heinäsuopa. Prosessin vastapainoksi kehitellään kevyehköä kolmiodraamaa Wong Kunin, Shumin ja jälkimmäistä vanhan velan vuoksi avittavan yökerhoemäntä Hou-yeen (Carrie Ng) välille – tähän liittyvä juonenkäänne koettelee melodramaattisuudessaan leffan muutoin realistista ilmapiiriä, mutta on kai perusteltavissa tuodessaan rosvojen rinnakkaisjuonen leffan sankareita liki. Asiaa tietysti auttaa Ng’n onnistuneesti väsynyt ja katkera habitus, kun tukala taloustilanne on pakottanut ilveilemään sangen sikamaisin elkein äkseeraaville honkkarituristeille. Vanha Viron-kävijä saattoi huomata joitain yhtäläisyyksiä.
Filmin painopiste ei olekaan niinkään toiminnassa, vaan ohjaaja annostelee sitä varsin harkitusti – alun kissanraatokoukun ja brutaaliksi yltyvän lopun välissä mennään nimenomaan rikosjännärin maastossa, mikä saa HK-actionia hakeneet luultavasti pettymään. Väkivallan yllättävyys ja räjähtävyys korostuvat ohjaajan tavassa käyttää staattisia, pitkiäkin otoksia, joissa kuvakulmat tuntuvat paikoin tarkoituksellisen harhaanjohtavasti epädramaattisilta. Nämä toimivat ikään kuin portteina, joiden kautta kuvavirta muuttuu täysiveriseksi takaa-ajoksi (ja lopussa ihan vaan veriseksi). Valaistuksessa luotetaan HK-leffoille leimallisiin syvänsinisiin neonvaloihin. Ohjaaja käyttää myös varsin toimivaa symboliikkaa, kuten kyttäkaksikon intoutuessa spontaanisti jammailemaan – siinä missä (modernia, länsivaikutteista HK:ta edustava) Hung näppäilee akkariaan, veivaa (vanhakantaista mannerta ilmentävä) Wong erhu-perinnesoittimella.
Siinä missä Wu Hsing-kuolla on aika tavanomainen osa inhimillisiä piirteitä hiljalleen ilmentävänä niuhottajakyttänä ja Yu Rong-Guangin rosvopäällikölläkin on säästeliäästi vain kaksi mielialaa (kärttyisä tai raivohullu), on epäsovinnaisten henkilöhahmojen ekspertti Wongilla pätkän mehevin rooli pomojensa hermoja koettelevana ja rikollisten panttivankinakin päätään aukovana maverickina. Sanavalmis, uhmakas ja itsepäinen Hung tuo epäsovinnaisuudessaan ja suorapuheisuudessaan mieleen näyttelijän osasuorituksen pari vuotta myöhemmin tulleessa Beast Copsissa (1998), vaikkei Hungin ammattietiikka aivan niin kesannolla vielä ole.
Hahmojen jokseenkin rautalangasta väännetyt motiivit pois lukien realismihakuista, mukiinmenevää jos kohta tavanomaista rikosjännäriä parilla pyssybalettikohtauksella höystettynä. Varsinaista toimintapätkää hakevien kannattaa tämän sijasta tarttua Kirk Wongin samana vuonna ilmestyneeseen, niinikään ihmisjahdin (ja Anthony Wongin) ympärillä pyörivään Organized Crime & Triad Bureau’un.
2,5/5
Imdb
Wikipedia
Hongkong
Hongkongin ja sen pohjoispuolella alkavan Shenzenin akselilla pendelöivät rosvot aiheuttaa päänvaivaa molemmin puolin (leffan tapahtuma-aikaan vielä olemassa ollutta) rajaa. Koplan liikkuvaisesta liiketoimintamallista johtuen päättävät naapurikaupunkien poliisivoimat hoitaa homman pakettiin yhteistyöllä, ts. kummankaan päädyn esimiehistö ei ole kovinkaan optimistinen keissin ratkeamisen suhteen. Shenzenin puolelta tutkintaa johtaa komisario Wong Kun (Wu Hsing-kuo), jonka jäykkäniskainen ote synkkaa HK:n puolelta lainatun (ts. esimiesten lemppaaman) tarkastaja Hungin (Anthony Wong) lakiteknisesti joustavamman tyylin kanssa yhteen kuin kahvi ja sinappi. Kitkasta huolimatta miehet on motivoitu saamaan kopla kiinni, sen johtaja Shum Chi-hung (Yu Rong-Guang) kun on vastuussa niin Wongin mentorin murhasta kuin Hungin rikospaikan vieressä kaupittelemien Deep Purple –vinyylien tärvelemisestä. This time it’s personal.
Kirk Wongin Rock n'Roll Cop tarttui brittihallintonsa viimeisiä vuosia eläneen Hongkongin edessä häämöttäneeseen paluuseen osaksi manner-Kiinaa. Elokuvan pääasiallisena tapahtumapaikkana toimiva Shenzen on aikoinaan perustettu kilpailemaan emämaan ulottumattomissa olleen kaupunkivaltion kanssa, ja kyseinen erikoistalousalue olikin HK:n talousveturin ansiosta eräs Kiinan nopeimmin vaurastuneita kolkkia – pohjoisnaapuri oli siis (itsekin vasta sotien jälkeen ison vaihteensa käynnistäneen) brittisiirtomaankin näkövinkkelistä nousukas.
Rock n'Roll Cop kuvaa lähihistorian vuoksi eri tavalla kehittyneiden kaupunkien välisiä kulttuurieroja kaunistelematta, muttei itsetarkoituksellisen öyhöttävästi. Shenzeniläispoliisit puhuttelevat toisiaan tovereina, näiden esimiehillä on varsin kommarihenkiset vormut eikä autokaan ole täkäläisille itsestäänselvyys, toisin kuin ruuhkaisessa Hongkongissa – työmatkalle lähtevää Hungia varoitellaankin naapurikaupunkilaisten junttiudesta, eikä epiteettinen rock’n’roll-jepari tahdo sattua konservatiivisemmin pukeutuneen vastaanottokomitean tutkaan nahkatakissaan ja ruokkoamattomassa partakarvastossaan. Ohjesääntöön hartaammin suhtautuvalle Wongille akustista näppäilevä ja viinaanmenevä honkkarikollega on kauhistus, vaikkei ohjaaja hukkaakaan alun höyryjä jäämällä alleviivaamaan kyttäparin eroavaisuuksia.
Sen sijaan leffan painopiste on Kirk Wongin rikoselokuville ominaisesti varsinaisessa poliisityössä. Pyrkiessään paikantamaan kahden miljoonakaupungin alueella liikkuvaa koplaa on viranomaisilla käsissä sellainen maineikas heinäsuopa. Prosessin vastapainoksi kehitellään kevyehköä kolmiodraamaa Wong Kunin, Shumin ja jälkimmäistä vanhan velan vuoksi avittavan yökerhoemäntä Hou-yeen (Carrie Ng) välille – tähän liittyvä juonenkäänne koettelee melodramaattisuudessaan leffan muutoin realistista ilmapiiriä, mutta on kai perusteltavissa tuodessaan rosvojen rinnakkaisjuonen leffan sankareita liki. Asiaa tietysti auttaa Ng’n onnistuneesti väsynyt ja katkera habitus, kun tukala taloustilanne on pakottanut ilveilemään sangen sikamaisin elkein äkseeraaville honkkarituristeille. Vanha Viron-kävijä saattoi huomata joitain yhtäläisyyksiä.
Filmin painopiste ei olekaan niinkään toiminnassa, vaan ohjaaja annostelee sitä varsin harkitusti – alun kissanraatokoukun ja brutaaliksi yltyvän lopun välissä mennään nimenomaan rikosjännärin maastossa, mikä saa HK-actionia hakeneet luultavasti pettymään. Väkivallan yllättävyys ja räjähtävyys korostuvat ohjaajan tavassa käyttää staattisia, pitkiäkin otoksia, joissa kuvakulmat tuntuvat paikoin tarkoituksellisen harhaanjohtavasti epädramaattisilta. Nämä toimivat ikään kuin portteina, joiden kautta kuvavirta muuttuu täysiveriseksi takaa-ajoksi (ja lopussa ihan vaan veriseksi). Valaistuksessa luotetaan HK-leffoille leimallisiin syvänsinisiin neonvaloihin. Ohjaaja käyttää myös varsin toimivaa symboliikkaa, kuten kyttäkaksikon intoutuessa spontaanisti jammailemaan – siinä missä (modernia, länsivaikutteista HK:ta edustava) Hung näppäilee akkariaan, veivaa (vanhakantaista mannerta ilmentävä) Wong erhu-perinnesoittimella.
Siinä missä Wu Hsing-kuolla on aika tavanomainen osa inhimillisiä piirteitä hiljalleen ilmentävänä niuhottajakyttänä ja Yu Rong-Guangin rosvopäällikölläkin on säästeliäästi vain kaksi mielialaa (kärttyisä tai raivohullu), on epäsovinnaisten henkilöhahmojen ekspertti Wongilla pätkän mehevin rooli pomojensa hermoja koettelevana ja rikollisten panttivankinakin päätään aukovana maverickina. Sanavalmis, uhmakas ja itsepäinen Hung tuo epäsovinnaisuudessaan ja suorapuheisuudessaan mieleen näyttelijän osasuorituksen pari vuotta myöhemmin tulleessa Beast Copsissa (1998), vaikkei Hungin ammattietiikka aivan niin kesannolla vielä ole.
Hahmojen jokseenkin rautalangasta väännetyt motiivit pois lukien realismihakuista, mukiinmenevää jos kohta tavanomaista rikosjännäriä parilla pyssybalettikohtauksella höystettynä. Varsinaista toimintapätkää hakevien kannattaa tämän sijasta tarttua Kirk Wongin samana vuonna ilmestyneeseen, niinikään ihmisjahdin (ja Anthony Wongin) ympärillä pyörivään Organized Crime & Triad Bureau’un.
2,5/5
Imdb
Wikipedia
Sen verran rupesi kiinnostamaan, että piti vilkaista löytyisikö traileria tutkailtavaksi. Ei onnistunut, mutta koko leffa näyttäisi oleva tubessakin. Joten se siitä sitten.
VastaaPoistaOli se ihan ok. Hiukan epätasainen kun esimerkiksi se Hk-action pisti ikävästi silmään seesteisemmän/perinteisemmän kyttäjännärin seassa, varsinkin kun sitä lennokasta toimintaa oli aika harvassa, mitä ei kenties odota elokuvalta nimeltä Rock 'n Roll Cop. Rokkia tässä kun oli aika vähäisesti. Etenkin lopun takaa-ajo kahleissa lähenteli jo Jackie Chanin slaptickmaista komiikkaa kaikkien avaimen nielemisten ja käsipilkkomisten vuoksi. Eipä se rajapolitiikkakaan oikein tuntunut olevan loppuun asti vietyä, kun loppumonologi tuntui olevan ainoa sitä kunnolla käsittelevä kohtaus. Mutta kyttäjännäriksi ihan kelvollinen ja ainakin kertakatselun arvoinen.
VastaaPoistaRajapolitiikka on tuossa enemmän juonellisena sytykkeenä kuin syvemmän analysoinnin aiheena (se loppumonologikin on julistavuudessaan aika ympäripyöreä). Eikä aiheen ajankohtaisuuden uskoisi ainakaan vieraannuttaneen porukkaa lippuluukulla...
PoistaLopun äkkiväärä sävynvaihto iski kyllä itseeni, jos kohta sulavammin ohjaaja sai sen rikosleffaan sopimaan vaikka tuossa loppukaneetissa mainostetussa saman vuoden räiskinnässä. Ja joo, se nimessä luvattu rock oli kieltämättä aika kantopop-voittoista.