torstai 10. lokakuuta 2013

Critters 4 (1992)


Critters 4 - Kuka kättäsi nakertaa...; Critters 4: They're Invading Your Space; Critters 4: Critters In Space
Yhdysvallat

Maailmankaikkeutta olemassaolollaan terrorisoineiden nakertajien pääluku ollaan onnistuttu likipäin nollaamaan, minkä loogisena seurauksena kyseiset pirulaiset ollaan päätetty julistaa luonnonsuojelukohteeksi. Palkkionmetsästäjäkollegansa ohjeistama Charlie (tämänkertaisen suorituksensa myötä jokaisessa sarjan osassa kohkannut Don Keith Opper) syväjäädyttää romahtaneen kannan viimeiset tunnetut alkiot, sekä ikään kuin kaupanpäällisinä vielä itsensäkin. Paskahuussin näköinen kryoninen kapseli päätyy interstellaariselle tutkimuslaitokselle, josta epäonninen avaruusrahtarimiehistö sen onnistuu paikantamaan puoli vuosisataa myöhemmin.

Samaan syssyyn Crittersien kolmososan kanssa kuvatun sarjan (toistaisen) päätöksen voisi periaatteessa sanoa sulkevan ympyrän, kun nakertajat palaavat tähtien taakse – tosin aiemmat elokuvat ovat tapahtuneet pääasiassa Telluksella. Saagan halpisluontoisuudesta johtuen motiivit maanläheisyydelle ovat epäilemättä olleet taloudelliset, ja nelosen savuverholla hämärrettyjä pahviseiniä sekä arkistomateriaalista otettuja ulkoavaruuskohtauksia katsellessa sitä soisi joidenkin asioiden säilyneen ennallaan. Puitteiden vaatimattomuus on kumminkin vielä pikkujuttu, leffan isoimman puutoksen ollessa katselunautinnon kannalta toista laatua – raina on saatanan tylsä.

Ensimmäiseen tuntiin ei tapahdu oikein mitään, rahtialuksen miehistön lähinnä kuvaillessa koti-ikävänsä laatua, muistellessa menneitä ja muutenkin jauhaessa tyhjää – takkuisten antisankareiden liikekannallepano käynnistyy myöhään, ja silloinkin nämä tyytyvät tekemään tuhojaan etupäässä ruudun ulkopuolella. Koko touhu käryää häpeilemättömältä Alien-plagiaatilta, avaruusaluksen miehistön jäädessä suljettuun tilaan vihamielisen elämänmuodon kanssa, jota ulkopuolinen voimatekijä asettuu ahneuksissaan avustamaan. Apinoinnin seurauksena ollaan menty silmiinpistävästi synkempään suuntaan, mutta kun kuolemanpelko, klaustrofobia ja korruptio kumminkin kiertävät kurnuttavien käsinukkejen ympärillä, tuntuu meno lähinnä parodiselta.

Ja jos nakertajat eivät aivan mene xenomorfeista, niin eipä aikaisemmissa osissa alienipalkkionmetsästäjänä työskennellyt Ug (niinikään jokaisessa sarjan osassa nähty Terence Mann) oikein vakuuta vara-Bishopina. Hahmon ratkaisujen tullessa nurkan takaa ja niiden selittelyn jäädessä nolliin herää kysymys, motivoiko miekkosta okulaareihin asettuneet dollarinkuvat, ihmiselämästä piittaamaton byrokraattisuus vai fanaattinen viherpiiperrys.

Kuten esimerkiksi Perjantai 13. päivän kymmenes (2001) ja Hellraiserin neljäs (1996) installaatio ovat osoittaneet, voi maksava asiakas vetää tarvittavat johtopäätökset kauhuleffasarjan terveydentilasta, jos sen tuoreimmassa osassa matkataan tähtien taakse. Angela Bassett ja (ihan oikeassakin Alien-leffassa esiintynyt) Brad Dourif menevät tällaisessa kuolleen hevosen potkimisessa hukkaan.

1/5

Imdb
Elonet
Wikipedia

2 kommenttia:

  1. Hahaa, tämä kyseenalainen katselunautinto on minulla vielä edessä. Sain kuitenkin viikonloppuna vihdoin korkattua Critters-boksin ja tuo ensimmäinen oli kökköydessään ihan kelpo kamaa. Eiköhän siitä joku postauskin irtoa. Loput kolme vartovat sopivaa hetkeä, menisivätköhän maratonina...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Itse pidin kahta ekaa passelina hömppänä, kaksi jälkimmäistä tuntui aika kuppaisilta - melkein suosittelisin katsomaan ainakin kakkosen erikseen noista suoraan VHS:lle julkaistuista. Makuasioitahan nämä tietenkin ;)

      Kiinnostuksella jään vartomaan, josko elämys onnistuisi inspiroimaan teikäläistä kirjallisiin suorituksiin.

      Poista