Precious (2010)

Precious: Based on the Novel "Push" by Sapphire
Yhdysvallat

Allekirjoittanut kuvitteli tämänkertaisen filmin synopsista lukiessaan ensin kyseessä olevan jonkinasteinen parodia; Claireece ”Precious” Jones on ylipainoinen, lukutaidoton musta teinityttö, joka on jo toista kertaa raskaana – isälleen. Esikoisella on Downin syndrooma. Sosiaaliturvin sohvalle asemoitunut äiti Mary harjoittaa aktiivisesti henkistä ja ruumiillista väkivaltaa. Isän yksipuolisella päätöksellä alkunsa saanut raskauskin johtaa koulusta erottamiseen.

Viimeisimmän käänteen johdosta tytön onni kuitenkin näyttäisi kääntyvän; opinahjon rehtori Lichtenstein pyrkii tarjoamaan Jonesille väylän suorittaa oppivelvollisuutensa, ohjaamalla tätä vaihtoehtoiseen pienryhmäopetukseen, jossa ollaan erikoistuttu ongelmanuorten koulimiseen jatko-opiskelumahdollisuuksia silmällä pitäen. Siinä missä Mary pyrkii parhaansa mukaan pitämään tyttärensä itsetunnon ja kunnianhimon matalalla, alkavat pienryhmän opettaja Blu Rain hiomaan tämän kykyjä pinnalle ja sosiaalityöntekijä Weiss (Weiß?) saamaan vihiä eristyneen perheen esiripuntakaisesta menosta.

Insestin, tautien ja väkivallan keskellä kaikkein kivuliainta antia elokuvassa on kuitenkin Preciousin ja Maryn välinen suhde – raiskaajamiehensä ”viettelemisestä” tytärtään syyttävä, bipolaarin oloinen tyranniäiti tekee parhaansa, jotta lapsen tavoitteet pysyisivät siinä määrin matalina, ettei jälkikasvu tulisi karkaamaan vaikutuspiiristä; astiat lentävät, tyttären mahdollisuudet kyseenalaistetaan ja itsenäistymistä pyritään aggressiivisesti rajoittamaan.

Kun tähän yksipuoliseen pienoismielipideilmastoon alkaa rantautumaan soraääniä, on Maryn havaittavan siirtyvän käyttämään yhä kovempia otteita tyttärensä murtamiseen – ei silloinkaan tosin kiintymyksestä, vaan välinearvosta, jonka ruokaa laittava, lapsilisiin oikeuttava ja niljaisiinkin tehtäviin lopulta komennettava tytär omaa. Kun ensin isä on luopunut velvollisuuksistaan perhettään kohtaan käyttämällä sitä ainoastaan oman hekumointinsa välineenä eikä vihamielinen äiti pyri parantamaan tilannetta, saadaan katsoja toivomaan Preciousin lohduttomassa kurssissa muutosta.

Vaikka tarina haiskahtaakin ”pikkuisen” Oscar-syötiltä, osoittautuivat pahat aavistukseni enemmän kuin vähän ylimitoitetuiksi kun itse raina lähti käyntiin – vaikka tarinassa ei oletetusti ollutkaan mullistavampia juonenkäänteitä, realismin tehdessä siitä varsinkin loppua kohti mentäessä jo ennakoitavankin, on henkilöt esitetty käsittämättömän aidosti. Kuulemma sattuman kautta nimiosan debyyttinään vetävä Gabourey Sidibe on vähän liikaa ristiä kannettavakseen saavana, hammasta purevana Preciousina uskottava, eikä Paula Pattonkaan ole pöllömpi Rainina. Osuutensa osasuorituksien onnistumisessa lienee ollut ohjaaja Danielsilla, kun välillä sietämättömämpiäkin esityksiä vetäneet Mo´Nique ja Mariah Carey tuntuvat loistavan epästabiilina Maryna ja kuivakan asiallisena Weissina.

On tässä toisaalta muutama hieman kliseeksi muodostunuteita teknisiä ratkaisuja joidenkin tapahtumien käsittelyssä, kuten Preciousin eskapistiset haavekuvat todellisuuden muuttuessa (katsojalle?) liian inhorealistiseksi, tiettyjen tapahtumien (Hiviin liittyvä judanssi?) tapahtuessa melko tyypillisissä kohdissa tarinan kaarta ja sankarittaren pään sisällä tapahtuvat monologit – ei sillä, etteikö pohdiskeleva teksti herättäisi sympatiaa päähenkilöä kohtaan. Soundtrack on aika yllättävä, mutta toimii paikoin suorastaan mahtavasti, esimerkiksi (kirjaimellisen) TV-väkivallan säestäminen gospelilla.

Vaikka Sapphiren alkuperäisteos Pushia (1996) on elokuvasovituksessa ilmeisesti hieman laimennettu, on meno silti (optimistisuudestaan huolimatta) aika rankkaa. Joistain elementeistään perinteinen draamaelokuva, vaikkei silti helpoimmasta päästä katsottava olekaan.

Kravitz käy heittämässä sivuosan. Ikään kuin joku ei sitä vielä tiennyt.

3/5

Imdb
Elonet
Wikipedia