sunnuntai 3. heinäkuuta 2016

Pulgasari (1985 tai 74)



Bulgasari; Purugasari: Densetsu no daikaiju; Zombi 34: The Communist Bull-Monster
Japani, Pohjois-Korea

Melkoinen virtuoosi tämä Kim Jong-il. Maansa virallisten lähteiden mukaan rakastettu johtaja kerkesi ennen ylemmälle olevaisuuden tasolle kehittymistään säveltämään liudan oopperoita, rikkomaan ennätyksiä golfissa, kunnostautumaan hävittäjälentäjänä (vieläpä lentopelosta huolimatta!) ja hallitsemaan säätä. Renessanssimiehellä oli myös silmää elokuvataiteelle, ja vielä isänsä, ikipresidentti Kim Il-sungin luotsatessa voittamatonta Pohjois-Koreaa kohti yhä huikaisevampia vallankumouksen raja-aitoja otti kruununprinssi tehtäväkseen maansa filmiteollisuuden virkistämisen. Silläkään ei ollut mitään merkitystä, että (kaiken muun ohella) maassa oli pulaa taitavista elokuvantekijöistä, niitä kun pystyi houkuttelemaan rappeutuneesta etelänaapurista pelkästään lupauksella päästä osalliseksi koko ihmiskunnan hyvinvointia kohottavan juche-aatteen voittokulusta.

Vuonna 1978 Kim kutsuikin arvostetun eteläkorealaisohjaaja Shin Sang-okin ja tämän puolison, näyttelijä Choi Eun-heen luomaan aatteellisesti tervettä elävää kuvaa, käyttäen kutsukortteina kloroformia, säkkiä ja matkustusasiakirjojen takavarikoimista. Etenkin pohjoiskorealainen leirielämä ja kansallisen keittiön erikoisuudet (mm. heinänkorsisoppa) tekivät pariskuntaan niin suuren vaikutuksen, että visiitti venähti lopulta kahdeksanvuotiseksi – luultavasti vieraat olisivat viihtyneet kauemminkin, jolleivat kurjat amerikkalaiskoirat olisi jättäneet suurlähetystönsä ulko-ovea auki ja fasistisesti tarjonneet Wienissä piipahtaneelle pariskunnalle turvapaikkaa lännessä. Kipeän eron hetkelläkin armoitettu johtaja saattoi tosin lohduttautua sillä, että täysin vapaasta tahdosta ja omasta aloitteestaan suorittamansa pistäytymisen aikana Shin ehti kohottaa Pohjois-Korean loisteliasta filmiprofiilia seitsemällä teoksella.

Näistä tunnetuin (niin Pohjois-Koreassa kuin kateuteen tikahtuvassa ulkomaailmassakin) lienee keskiaikafantasia Pulgasari, joka näki ensi-iltansa maan virallisen juche-kalenterin mukaan vuonna 74 (valheisiin hukkuvassa maailmassa 1985). Kimin Godzilla-innostuksesta siinnyt jättihirviöfilmi sijoittuu johonkin 1000-luvun tietämien Koreaan, jossa kansa elää sorron ja puutteen ikeessä. Kuninkaanjulmuri lätkii talonpojille lisäveroja ja vie vielä työvälineetkin, joista tämä tahtoo sulattaa materiaalia uusiin tykkeihin. Eräässä sorron ja puutteen ikeessä kärvistelevässä pitäjässä kyläseppä tulee sanoneeksi voudille poikittaisen sanan, ja huligaani teljetään tyrmään. Veden ja leivän kaltaisia ylellisyyksiä ei tällaiseen suurrikolliseen luonnollisestikaan haaskata, ja tämä askartelee putkan savilattiasta ja ruuantähteistä nautaeläimen ja hirmuliskon lehtolapselta näyttävän pienoispatsaan ennen kuin heittää henkensä.

Myöhemmin vainajan tytär Ami pistää kutoessa sormeensa, ja veritipasta osumaa ottavassa muistoveistoksessa alkaa tapahtua erikoisia: se herää henkiin ja osoittautuu myyttiseksi Pulgasariksi, metallinahkaiseksi pienen ihmisen kaveriksi joka syö rautaa ja saattaa myös paskantaa kettinkiä. Kaijumaisiin mittoihin venähtävä monsteri inspiroi talonpoikaiskapinan, mitä kunkku koittaa nujertaa muun muassa (tapahtuma-aikaansa nähden moderneilla) tykeillä, jättihirviön elävältä hautaamiseen sopivalla montulla ja jopa eksorsismilla. Vallankumouksen massiivista mannekiinia paimentavalla Amilla herää kuitenkin epäilys, tuleeko Pulgasarista lopulta uhka myös talonpojille, sen raudanhimo kun ei näytä laantuvan.

Parhaiten Pulgasarissa on onnistuttu nimikkomörön tehosteiden kanssa, mistä ei voi tosin myöntää sulkaa kansantasavallan elokuvakoneiston hattuun kuin korkeintaan ulkoistamisesta: luhistuvista pienoismalleista vastaa edellisvuonna Godzilla-reboottauksensakin (ns. Heisei-sarja) aloittaneen Tohon erikoistehostetiimi ja yksi-ilmeisillä lateksikasvoillaan rotestihenkeä ilmentävää Pulgasarinkin haalareissa mekastaa kiukkuista atomiliskoakin Return of Godzillasta (1984) alkaen tulkinnut Kenpachiro Satsuma (toisin kuin ohjaaja, oli japanilaisryhmä paikan päällä ihan rahapalkkiolla). Aikuinen mies hirviöpuvussa tallomassa miniatyyripytinkejä lyttyyn –genren ystäville on siis olemassa pihvi, vaikkei mitään erityisen suurisuuntaista hävitystä kansantasavallan elokuvabudjetilla kyetä loihtimaankaan. Studion omaan, 50-lukua huokuvaan rekvisiittaan verrattuna se näyttää joka tapauksessa suorastaan modernilta.

Mielikuvituksellinen hirviö pois lukien etenee juoni melko yllätyksettömästi ja hitaasti, paatoksen ylistäessä oikeaoppisesti yhteishenkeä, työväen voimaa ja yhteisön edestä uhrautumista. Tällaisessa kehyksessä ei kovinkaan erottuville (saatikka moniulotteisille) roolisuorituksille ole sijaa (ja niidenkin huomioimista heikentää teatterimainen, vanhanaikainen tyyli), jos kohta Chang Son-huin (Ami) pääosa on uhrautuvan äitihahmon laiskana arkkityyppinäkin ihan mukiinmenevä. Vahvasti vertauskuvallisen elokuvan on nähty propagoivan valmistusmaansa hallinnon näkemystä alistajat (vanha keisarivalta, japanilaismiehittäjät, rahavalta) Koreasta häätävästä työväen vallankumouksesta, mutta jotkut ovat katsoneet Shinin tarkoittaneen Pulgasarilla (joka ensin lupaa kansalle vapautta, ryhtyäkseen lopulta vain uudeksi alistajaksi) Kim Il-sungia itseään. Ja onhan tässä edelleen aika freesi kommentaari, kun tarinassa kumminkin perimysvaltaa käyttelevä, säätyyn sidottuja alamaisiaan mielivaltaisesti tyrmään lykkäävä yksinvaltias vie kansalta leivän suusta omat sotilaalliset pullistelut rahoittaakseen. Kansan verestä heräävä vastalause on tietysti Shinin oma tulevaisuudenennuste, mutta mikäpä minä olen häneltä optimismin kieltämään.

Eristäytyneen diktatuurin elokuvatuotannon helpoiten saatavilla olevien nimikkeiden joukkoon lukeutuva Pulgasari on helposti sulavaa hömppää melko kevein aatteellisin painotuksin, jotka nekin voi tulkita ohjaajan Kimille kohdistamaksi piilovittuiluksi. Eivätköhän kaiju-fanitkin saa tästä jotakin irti. Kiinnostava kuriositeetti muttei ehkä sittenkään camp-priimaa.

2,5/5

Imdb
Wikipedia

4 kommenttia:

  1. En tiedä huomasitko, mutta nakkasin sinua kiertopalkinnolla tuolla oman blogini puolella...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tattis! En ollut pannut merkille, koitan keretä vastaamaan "joskus" lähitulevaisuudessa.

      Poista
  2. Huomasin että olit nakannut minuakin samaisella kiertopalkinnolla, täällä sama, vastaan `tässä tulevaisuudessa`, en tiedä lähi vai kauko, mutta tulevaisuudessa kumminkin.. Nyt vähän vaiheessa vastaaminen..

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nou hätä. Vastaatte kumpainenkin kun ehditte.

      Poista