maanantai 4. tammikuuta 2016

Star Wars: The Force Awakens (2015)



Tähtien Sota: Episodi 7 ; Star Wars: Episode VII

Yhdysvallat

Disneyn markkinointikoneisto on rummuttanut tietä auki uudelle Tähtien sota –episodille jostain siitä asti, kun viihdejättiläinen vuonna 2012 osti Lucasartsin myötä oikeudet kyseiseen brändiin. Edellisiin installaatioihin suurin piirtein yksimielisesti pettyneet fanit odottelivat pelonsekaisin tuntein, millaista jälkeä tuleman piti, vaikka promoottorit parhaansa mukaan pyrkivätkin näitä nykimään oikeista naruista. George Lucas siivottiin "konsultiksi" pois elämäntyönsä puikoista, somessa levisi promokuvia viherseinän sijaan käsipelillä kootuista tehosteista ja alkuperäistrilogian näyttelijöitä haalittiin takaisin alkuperäisiin rooleihinsa. Melko 50-50 mahdollisuudet sydänten murskaamiselle siinä missä positiiviselle yllättymiselle, luulemma.

Kolme vuosikymmentä Jedin paluun tapahtumien jälkeen pimeä puoli on taas alkanut tekemään paluuta, kun Imperiumin jäänteistä muodostettu Ensimmäinen ritarikunta aloittaa sotatoimet Uutta tasavaltaa vastaan. Juurilleen uskollisina pahikset ovat alkaneet kyhäämään Kuolontähden korviketta, ja kun näiden palveluksessa vaikuttaisi pimeän puolen handlaajia löytyvän, kelpaisi tasavaltalaisillekin viimeisen jedimestarin apu. Luke Skywalker (Mark Hamill) on kuitenkin lähtenyt ”jonnekin” päin universumia jonkinlaista jedien Shangri-La’n perässä, sen kummemmin vaivautumatta paljastamaan olinpaikkaansa (edes tasavaltalaiskenraaliksi alkaneelle siskolleen (Carrie Fishher)). Elämäntapaintiaanin nykyosoitetiedot löytyisivät vähäpätöiseltä Jakku-aavikkoplaneetalta, karttaa varjelevan BB-8-pallobotin löyttäytyessä yhteen sikäläisen ammattidyykkari Reyn (Daisy Ridley) ja stormtrooper-karkuri Finnin (John Boyega) kanssa. Kintereillä seuraa puberteettinen Vader-fani Kylo Ren (Adam Driver), jolla on polttava tarve todistaa uskollisuutensa pääpahis Snokelle (Andy Serkis).

Tuntuu, että ohjaaja J. J. Abramsia, Michael Arndtia ja satusarjan parhaan pätkän käsikirjoituksesta vastannutta Lawrence Kasdania on kynäilyvaiheessa rajoittanut turhan paljon tuotantoyhtiön tarve käynnistää hyväksi havaittu franchise uudelleen, siinä määrin yks yhteen The Force Awakensin juoni kulkee ensimmäisen elokuvan kaavalla – siivottakoon yhtäläisyydet spoilerikammoisilta tuonne alaviitteisiin1, mutta väliin filkka tuntuu turhankin paljon Uuden toivon reboottaukselta sillä erottavalla oletuksella, että jatko-osat ovat olleet jo tekovaiheessa varmistettuja. Tuttujen hahmojen nykytilanteesta annetaan tilanneraportti ja uusia esitellään ihan toimivasti, mutta monen kohdalla tarina on jäänyt tahallisen keskeneräiseksi, täyttämättömäksi.

Vanhojen patujen puolelta eniten ruutuaikaa saa autopilotilla Han Soloa kierrättävä Harrison Ford, jolle on tainnut osua myös leffan parhaat repliikit2. Muutoin ikämiessarjassa ollaan lähinnä piipahtamassa, jos kohta nämäkin on toteutettu muun tarinan kannalta sulavasti. Uudesta kaartista kiinnostavinta materiaalia tässä alkulämmittelyvaiheessa on sattunut Driverille, tämän ilmentäessä leffasarjalle yllättävän fragiilia pimeän puolen käyttäjää. Ensi alkuun epävarmuutensa kanssa kärvistelevä varavader3 tuntui lähinnä laiskalta ratkaisulta, mutta elokuvan edetessä hahmotelmakin laajentui.4

Toisaalta väkisinhän sitä tekee pahisten puolella kiinnostavimman suorituksen, kun verrokkina on (Hollywood-hömpässä lähinnä puhkikalutulla) Leni Riefenstahl –kuvastolla ratsastava pikkuhitleri (Domhnall Gleeson), jota kuitenkin oli mahdotonta kuvitella aatumaisen karismaattisena kansanvillitsijänä.5 Aiemmin mainituista kässärin reunaehdoista johtuen Ridleyn ja Boyegan roolihahmojen tarinat jäivät auki, vaikka seuraavan osan – ja vissiin sitä myöten koko trilogian – ensisijainen sankari onkin jo tiedossa. Serkis ja Oscar Isaac käväisevät ilmeisesti lähinnä esittäytymässä seuraavia osia silmälläpitäen. Kaiken kaikkiaan ei mitään maailmojamullistavaa, muttei toisaalta rimanalituksiakaan.

Koska saaga on käynnistetty pitkän kaavan (=näillä näkymin kolmen leffan) kautta, on vauhti ehkä originaaleja flegumpi. Missään nimessä pitkästyttävästä avaruusoopperasta ei kuitenkaan ole kyse, vaan liikkeessä pysytään, blasterit paukkuvat, lasermiekat viuhuvat ja avaruushävittäjät räjähtelevät – mitään I hate sand –tyyppistä saippuaoopperaa ei tarvinnut mennä katsomaan. Vaikka toimintakohtaukset ovat hetkittäin vähän liiaksikin velkaa vanhojen osien kuvastolle, on seassa myös pari omaperäisyydessään mainiota kohtausta, esimerkiksi takaa-ajo star destroyerin sisuskaluissa. Yleisesti ottaen silmäniskuja on laiteltu runsaasti ja aika alleviivaamattomasti, ja niiden tökerömpienkin kohdalla voi kai ajatella rakkaudesta sen hevosenkin potkivan.6

Kokonaisuudessaan jäi sellainen makutuntuma, että jos scifihömppää halajaisin katsoa, löytyy Uudesta toivosta pitkälti sama stoori, mutta selkeämmällä alku-keskivaihe-loppu-kaarella. Vissiin täysin päinvastaiseen tulokseen päätyy, jos elokuvan maailma onnistui imaisemaan voimakkaammin mukaansa – kuvasto on varsinkin avaruusörvelöiden suhteen värikästä, ja tavaraa on runsaasti. Erityisesti BB-8 on veikeällä järjettömyydellä toteutettu R2-D2-päivitys. Sen sijaan alusmalleissa ja tapahtumapaikoissa ollaan pysytelty originaalien ikonisimmissa, ts. mitään suuria yllätyksiä ei löydy. Käytännön tehosteiden määrä on hulppea, niiden sekaan eksyneiden tietokoneratkaisujen paino ei-niin-puristisessa vaakakupissani oli varsin heppoinen. Sittenkin tulee olo, että kun saagan ekaa leffaa väännettiin kengännauhabudjetilla ja tiukalla deadlinella, saatiin yllättävämpi, lennokkaampi, vapaampi (ts. omaperäisempi) paketti kasaan kuin tämän parinsadan miljoonan budjetilla.

Seikkailudraivissa ja avaruusoopperaulkoasussa onnistunut nostalgianuppi kaakossa porhaltava uudelleenlämmitys, joka kuitenkin kokonaisuutena jää kädenlämpöiselle tasolle varman päälle pelaamisella.

2/5

Imdb
Elonet
Wikipedia

1(SPOILERI) Yhtä aavikkoa olevalle syrjäiselle planeetalle tupsahtaa arvokkaan kartan omaava droidi, jonka mekaanikassa ja pilotoinnissa haka orpo päättää palauttaa hyvisten viidakkotukikohtaan. Deadlinena (pun intended) häälyy pahisten väsäämä, kokonaisia maailmoja posauttava joukkotuhoase, jonka tuhossa ratkaisevaa on tämän orvon valaistuminen ja toisaalta härvelin uumenissa käytävä ilmataistelu. Välissä vipataan kyyti antisankarinrentulta, mentorihahmo uhrautuu yhteisen hyvän nimissä ja scifibaarissa käydään kuuntelemassa ufoloungea.

2(SPOILERI) Tässä on tietysti oma osansa siinä, ettei sarjaan aina jokseenkin nuivasti suhtautunut Ford olisi välttämättä suostunutkaan palaamaan enää myöhemmissä osissa kaukaiseen galaksiin – Millenium Falconille löytyy uusi kapteeni, huithapeli aviomies tekee sovun Leian kanssa ja kuolema toimii samanlaisena pimeyden välivoittona, kuin Pilvikaupungin kaksintaistelu aikoinaan (siltakin on kapea). Roolihahmon kertomus oli varmempi kirjoittaa valmiiksi, ja näin ollen Hartsan vuodesta 1980 hinkuma death wish toteutui.

3(SPOILERI) Siinä missä isoisää ohjasi epätoivo, vaihtoehdottomuuden tunne (niin pimeän puolen kuin naamarikerrastonsakin suhteen), on pojanpojalla käynnissä pikemminkin absurdit mittasuhteet saavuttanut angstinen katkeruus. Ren ei tunnu olevan täysin varma omasta epätoivoisuudestaan, vaan pyrkii elokuvassa omien valintojensa kautta betonoimaan sen. Tämä itse on (Vaderin pelkästään jälkimaineen perusteella tuntevana) sokea sille kohtalon ivalle, joka (vaarivainaan edesottamuksista perillä oleva) katsoja pystyy näkemään.

4(SPOILERI) Ja oikeastaan Ren saavuttaa muihin hahmoihin verrattuna (ehkä lukuunottamatta oman yhteytensä voimaan avaavaa Reytä lukuun ottamatta) merkittävän välietapin saman kuoleman kautta, kuin Solokin.


5Tässä mielessä on tietysti paikallaan se leffan huomautus, että joukot on mobilisoitu mestarillisten puhujanlahjojen sijaan silkalla aivopesulla.

6Nimittäin RAKKAUDESTA TEIDÄN MASSEIHINNE, häh häh hää.

6 kommenttia:

  1. Han Sololla on aina ollut ne parhaimmat repliikit. Tai ainakin paras repliikki: "I know."

    No, Jar Jar tulee kyllä aika vahvana haastajana:
    "Yoosa should follow me now, okeeday?"

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onko Ackbar kanssa korkealla teikäläisen listalla?

      Poista
  2. Tätä on hehkutettu niin paljon että pettymys varmaan tulee olemaan melkoinen. Noh, kunhan on parempi kuin episodi 1.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Varmaan iso vaikutus on sillä, kuinka napakasti tuo hype on purrut. Koin itse olleeni aika skeptisesti liikenteessä (lähdin katsomaankin näin aikaisin parin kaverin kysymänä), joten kokemus oli lähinnä "ihan jees".

      Enemmänhän tässä on tekemisen meininki kuin esitrilogiassa.

      Poista
  3. Ensinnäkin: hyvin kritisoitu. So. mietitysti ja selkeästi. Toiseksi: kerronpa, millaisen tarinan minä olisin halunnut nähdä.

    Ihka ensimmäinen trilogiahan kertoo pojasta, joka ei onnistu pelastamaan isäänsä kuolemalta, mutta saa tämän käännettyä hyvän=moraalin puolelle. Tällä kertaa olisin halunnut nähdä tarinan vanhemmista (Han ja Leia), jotka onnistuvat pelastamaan poikansa pahuuden poluilta ja vaikkapa yhdessä käymään pääpahaa vastaan. Tähän tarinaan olisi sisältynyt vaivaton vertauskuva rikollisuuteen tai huumeisiin sortuneen jälkikasvun kampeamisesta kaidalle polulle, missä muillakin ihmisillä on arvo. The Force Awakensin ottama suunta vei kuluneessa kvasi-shakespeariaanisuudessaan minulta mielenkiinnon jatkoja kohtaan. Kun vielä kastin karismaattisin esiintyjäkin taklattiin ulos.

    Tästä näkökulmasta katsoen käykin hiukka oudoksi, että niin monet ovat palavasti halunneet nähdä sen vanhan tarinan uudelleen, vaikka aiheessa olisi ollut lukemattomia muitakin suuntia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä luulen, että vanhan kertaamista halusi ennen muuta nähdä tuotantoyhtiö. Uusien teemojen kehittely olisi ollut riskin ottamista, ja kun Disneyllä on tässä kumminkin lipputulojen lisäksi potissa franchisen oheistuotearmada, sitä pyörää ei olla kai uskallettu lähteä keksimään uudestaan.

      Ja tattis muuten sisältöä koskevasta palautteesta. Fundeeraamaan pyrin!

      Poista