lauantai 29. elokuuta 2015

Pain & Gain (2013)




Yhdysvallat

Kirjoitin filkasta osana …noirin järjestämässä yhteistempauksessa (ja ylitin reippaasti deadlinen). Lisäksemme osaa ottivat Cinema Lozenge, DoubleFeature, It's Just a Movie, Mutaa vai Tähtiä?, Puutaheinää sekä Shameless Pile of Stuff, joiden arvioihin pääsee linkkien takaa (osasta puuttuu vielä tätä julkaistessa, pistetään jahka ilmestyvät). Omani voi lukea tuosta allaolevasta:

Makeasta elämästä haaveile kehonrakentajakolmikko (Mark Wahlberg, Dwayne Johnson, Anthony Mackle) keittelevät kasaan juonen kidnapata kuntosalilla asioivan voileipämagnaatin (Tony Shalhoub) – Wahlbergin esittämän pomomies Daniel Lugon mielestä american dream on noin fysiikan ja mielenmaiseman osalta saavutettu, niin tällä hoitaisi sen talouspuolenkin ideaalille tasolle. Omaksi onnettomuudekseen mikään mestaririkollisten liiga kopla ei ole, vaan rötöstelyssä annetaan palttua aihetta huoleen antaville seikoille ja kiivetään rehvakkaasti perse edellä puuhun. Koljattien korttitalon kestävyys tuleekin sitten kunnolla koetukselle, kun näiden kupletista kiinnostuu yksityisetsivä Ed Du Bois (Ed siviilielämässäkin, Harris nimeltään).

Michael Bayn pöytälaatikossa vuosituhannen alkupuolelta asti odotellut Pain & Gain sai lopulta Paramountilta rahoituksen, kun Transformers-tirehtööri asetti unelmaprojektinsa toteutumisen autobottien neljännen rymistelyn ehdoksi. ”Pienellä” 26 millin budjetilla toteutettu elokuva oli ikenilläkin pureskeltavista kesäspektaakkeleistaan tunnetulle ohjaajalle melko yllättävä aluevaltaus, äijän nimeä kun ei ihan ensiksi keksisi yhdistää rikoskomediaan. Varsin löyhästi Pete Collinsin Miami New Timesissa ilmestyneeseen reportaasiin perustuvan leffan parasta antia ovat sen absurdit juonenkäänteet, Sun Gym Gangin tunaroidessa, ei niinkään pelkkää puupäisyyttään, vaan myös ylimielisyyttään jo suunnitteluvaiheen tai jos näiden aivoriihestä nyt joku idea syntynyt elävänä, niin viimeistään kentällä (tosielämän sieppaajakandidaattien mämminäppisyyttähän on elokuvassa jopa lievennetty).

Juonen mutkittelulta syö tehoja ohjaajan takeltelu rytmityksessä: Vaikka käsikirjoittajakaksikko Christopher Markusin ja Stephen McFeelyn dialogi pääseekin osissa kohtia oikeuksiinsa, jäävät niissä piilevät ajatukset liian monessa paikassa keskosiksi, kun ohjaajalla on jo kiire seuraavaan vaiheeseen. Näin tapahtumat jäävät joltiseenkin aineettomiksi, kun esimerkiksi kuukauden kidutettavana ollut Shalhoubin esittämä Victor Kershaw selviytyy koettelemuksesta kipsatulla kintulla ja kiroilemalla – kun kidnappauksen uhri saattaisi tosielämässä terapiaa tarvitakin, pelkistetään Monk-miekkosen hahmo leffan puolivälissä piirroshahmoksi, joka pumppaa itsensä täyteen ilmaa tultuaan alasimen liiskaamaksi. Tuntuu, että tämä halventaa sitä hienoa tuittu- ja itsepäisyyden, toisaalta myös sinnikkyyden ja niiden muutamien itsekritiikin puuskien kombinaatioita, joista Kershaw’n persoona rakennetaan.

Vähän samaan tapaan ristiriidassa ovat elokuvan tapahtumat ja Johnsonin rooli Noelina. Siinä missä Wahlbergin ja Macklen hahmojen on helppo uskoa uppoutuvan halpaa opportunistisuuttaan kuvatun kaltaiseen tekoon, on The Rockin tulkitsemalla vastikään vapautuneella ja Jeesuksen löytäneellä ex-kokainistilla melkoinen motivaatiopuutos mukaan lähtemiselle. Vaikka Johnson kanavoikin (suorastaan yllättävän toimivasti) tunteita epätoivosta katumuksen kautta katarsikseen, on hahmon uskottavuusongelma syntynyt jo tarinavaiheessa – ei ole vain vakuuttavaa, että näin lempeäksi karrikoitu hahmo yhtäkkiä taipuisi kuvatun kaltaisiin raakuuksiin.

Leffan huumori onkin (etenkin siinä kaappausepisodissa) häpeilemättömän epäkorrektia. Alapäävetoisen alkupuolen jälkeen kurssi kääntyy huomattavasti mustempaan suuntaan, vaikka Bay molemmissa vaihteissa pysytteleekin samoissa aiheissa (intiimihygienia ja sen pettäminen, aikuisten lelut jne.). Bay on luultavasti koittanut tehdä rääkkäysrumbasta helpommin nieltävän tekemällä uhrista (leffaa lainatakseni) ”hankalasti sympattavan” ja kiduttajista kömpelöitä hölmöläisiä – kun tässä ilmeisesti toisinnettiin tositapahtumat aikalailla yks yhteen, on ratkaisu turhan helppo (ja häiritseväkin). Toisaalta leffassa on ohjaajan koko karriääriä ajatellen yllättävän ivallinenkin ote, mihin tämä ei ole kai koittanutkaan pyrkiä sitten The Rockin (leffa, ei Dwayne, 1996).

Loppujen viimeksihän kopla, erityisesti Lugo sen äänitorvena, satirisoivat amerikkalaista unelmaa melkeinpä joka hetki: sivistyksensä lähinnä infomercial-skeidaan ja populaarikulttuuriin rajaava (ja sitä aika tarkoitushakuisesti tulkitseva) lyhytjänteinen ja itsekritiikitön säheltäjä, joka uskoo lähinnä röyhkeään kärsimättömyyteen. Tarkoituksellisen epäsympaattiseksi hahmoteltu Kershaw ilmentää yritteliäisyydessään ja neuvokkuudessaan tätä ihannetta paremmin, vaikkei tätä ajatusta erityisemmin alleviivatakaan.

Bayn parodiavimma on vissiin yltänyt omiin maneereihinsakin, jos kohta sataprosenttisen varma ei äijän kohdalla voi olla: naamaan isketyn sähkötainnuttimen takia purskahtava, hidastettu CGI-oksennus voi olla ihan tosissaankin tuossa. Ei sillä, etteikö pohjimmiltaan musiikkivideo-ohjaajalle ominaiset sekunnin mittaiset salamaleikkaukset, zoomaukset zilikoniperseisiin, hiostavuutta korostava kellertävä värimäärittely ja vihkomarginaalin mieleen tuovat välispiikit olisi läsnä. Mihin tiikeri (digitaalisesti tehdyistä) raidoistaan pääsisi

Shalhoubin ja Johnsonin lisäksi mitään mieleen painuvia osasuorituksia ei mukaan ole sattunut, vaan muuten taso on sellaista perushyvää. Marky Mark vetää omalla tylsällä tyylillään, yllätyksettömästi ja varmasti. Ed Harris ajaa autopilotilla jämäkän ja sympaattisen kytän osan, muttei häntäkään mitenkään erityisemmin tulla hyödynnetyksi.

Noin kaiken kaikkiaan mukiin menevä, mutta tahdin trimmaamista kaivannut ääliökomedia. Välillä iski fiilis, että ymmärsi vitsin, muttei kokenut sitä hauskaksi. Yllätyksellisyydessä ja hirtehisyydessään Pain & Gain on rikoskomediana melkoisesti velkaa Coeneille ja Guy Ritchielle, joille se toimiikin ihan kivana korvikkeena.

2/5

Imdb
Elonet
Wikipedia

13 kommenttia:

  1. Ei tuo annettu aikaraja ole käsittääkseni mitenkään Kiveen hakattu, eli no worries vaikka siitä jokusen hetken lipsuukin. Pääasia on, että on mukana menossa ja hauskaakin piisaa.

    Hmm... Coenin veljekset Pain & Gainia ohjaamassa. Mielenkiintoinen ajatusleikki, jonka saattaisin jollain tapaa jopa toivoa näkemäni toteutuvan, vaikket sitä tuossa tekstisi lopussa suoralta kädeltä esittänytkään.

    VastaaPoista
  2. Uskaltaisikohan sitä mennä tämän perusteella sanomaan, että vaikka Bayta usein kutsutaan persoonattomaksi ohjaaksi, niin jos hän saa elokuvansa keskenään samanlaisiksi oli budjetti sitten 100 taikka 20 miljoonaa on hänellä sitten jonkinalainen oma tyylinsä. Se nyt ehkä sattuu olemaan todella pinnallinen, mutta ei nyt tätä katsoessa kertaakaan erehtynyt tekijästä.
    Tai sitten niissä 100 millin leffoissa rahaa palaa aivan liiaksi muuhun kuin itse elokuvaan.

    Tämä ei välähtänyt mielessäni Pain & Gainin aikana ja vaikka Shalhoulbin hahmo on tyystin erilainen niin nyt tuli hieman mieleen Kevin Klinen ei-sitten-millään-kuoleva-elostelija elokuvasta Rakastan sinut kuoliaaksi. Sen voisikin etsiä uudelleen nähtäväksi, se on hyvä leffa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ai niin, Coenithan ovat tehneet Pain & Gainin jo monet kerran, joskinilman steroideja: Blood Simple, Fargo, Arizona Baby?

      Poista
    2. No juu. Näinhän ne ovat tainneet tosiaankin tehdä :D

      Poista
    3. En kyllä muista missään kuulleeni Bayta persoonattomuudesta arvosteltavan. Siitä kylläkin, että se persoonallisuus on pinnallista, muovista ja/tai onttoa, mutta että se tykkänään uupuisi.

      Fargo meikäläisellä kävi itselläkin mielessä, hirtehisyys oli oikealla tapaa mollissa. Tietysti tarvitsisi ympätä vielä Brad Pittin roolihahmo Burn After Readingista ja kerrata se kolmella.

      Ja siis ihan läpällä minä tuosta aikarajan ylittämisestä kommentoin. En ole tätä blogia työkseni tekemässä, niin mitäpä sitä näistä stressaamaan. ;)

      Poista
    4. No höh! Ja minä kun luulin, jotta hampaat irvessä ja hiki otsalla helmeillen näitä tekstejä tänne naputtelet :D

      Poista
    5. Ihmissuhteet tuhoutuu, maine menee ja päihteitä kuluu kun koitan saada näitä ihmisten ilmoille. Ei oo helppoa leffabloggarin elämä. :D

      Poista
  3. Nyt kun on näitä kaikki arvosteluita lukenut ja niitä seuranneita kommentointeja - niin en voi kuin olla hymyilemättä. On ollut ilmeisimmin todella hyvä leffavalinta, sillä niin paljon keskustelua elokuvasta on herännyt. Itsellekin on syntynyt kokemus osaa arvosteluita lukiessani, että näinkö elokuvan ihan eri lailla mitä toiset ja se on saanut kyseenalaistamaan jopa omaa arvostelukykyäni, mikä on sinänsä hienoa, koska minä rakastan sitä, kun minut pistetään kyseenalaistamaan asioita! Eli siis todella hieno juttu oli tehdä tälläinen yhteisarvostelu!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oli kyllä mielenkiintoinen kokemus tämä, en ole aikaisemmin kontribuoinut. Ja kiva tietysti kuulla, jos tästä on irronnut teikäläiselle uusia näkökulmia tai ajatuksia omasta tyylistä & sen suunnasta!

      Poista
  4. Erilaisia näkökulmia on ollut kiintoisaa lukea.

    Jospa Bay onkin kaikki nämä vuodet tehnyt satiiria jota kukaan vaan ei ole tajunnut :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tätä katsoessa oli toistuvasti takaraivossa mieto epäilys, onko kaveri tosissaan vai piruileeko. ;)

      Poista
  5. Mietin jo tätä katsoessa, että nyt kyllä tullaan varmasti saamaan useanlaista erilaista näkemystä ja arvostelua. Ja täytyy sanoa, että on mukava lueskella näitä teidän tätä enemmän arvostaneempien tekstejä, kun olette saaneet elokuvalle vähän enemmän merkitystäkin! :D Itselleni kun ensimmäinen ajatus oli kirjoittaa lyhyesti vain, että olipa huono ja tylsä.

    Tämä fiilis jatkui minulla oikeastaan koko leffan keston ajan: "Välillä iski fiilis, että ymmärsi vitsin, muttei kokenut sitä hauskaksi." :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva kuulla, että tykkäsit! En usko, että mistään leffasta olisi objektiivisen tosia kantoja (jos nyt ei keskitytä pelkkiin teknisiin spekseihin mutta enihau), minkä takia on erittäin jees mitä enemmän siitä löytyy mielipiteitä.

      Poista