Uusi-Seelanti, Yhdysvallat
The Feebles –teatteriryhmä valmistautuu illan esitykseen, joka on määräävä käsinukkelauman mahdollisuudet omaan TV-sarjaan. Viihdetaiteilijat eivät kuitenkaan saa pidettyä yksityiselämän ongelmiaan aisoissa, vaan ensi-iltaa edeltää luottamusta syöviä enteitä – veitsenheittäjäsammakko Wynyardilla on vieroitusoireita, lääkäri toteaa juontajajänis Harryn kuolemansairaaksi ja päätähtivirtahepo Heidi epäilee puolisonsa, show’ta johtavan pulverikauppiasmursu Bletchin pettävän tätä – tunne on tosin molemminpuolinen, Bletch puolestaan epäilee liiketuttaviensa pettävän bisnespuolella.
Näin vain joitain mainitakseen. Muppetien rujoja Oseanian-serkkujen määrittäviä ominaisuuksia ovat riippuvuudet, piittaamattomuus ja itsekkyys – eroa syntyy ainoastaan näiden annostelusuhteesta. Toisaalta samaan aikaan kukin hahmoista painii jonkin arkielämän ongelman kanssa (asteikolla syömishäiriöistä ja huoltajuuskiistasta snuff-elokuvien tuottamiseen ja massamurhaan), otteen ollessa koko ajan yönpimeää komediaa. Mitenkään syvällisesti noita ei edes yritetä käsitellä, asenteen ollessa äärimmäisyyteen vahingoniloinen ja sensaationhakuinen; elukoita pannaan kilon paloiksi, eritteitä roiskitaan vallattomasti ja useammin kuin kerran katsoja löytää itsensä seuraamasta käsinukkeseksiä. Syvällisempää aikakautta tuomitsevaa kommenttia tässä ei tunne todistavansa, paremminkin tekijöiden omien pelko- ja ahdistustilojen käsittelemistä defenssinä toimivan huumorin kautta.
Hahmot hortoilevat omissa kuvioissaan teatterijuonen sitoessa näitä yhteen vain löyhästi – elokuvantekijöillä oli alkujaan tarkoituksena saattaa Meet the Feebles maailmaan televisiopilotin muodossa, mutta alkaessaan saada lopullisia muotojaan projekti karkotti osan alkuperäisistä rahoittajista (ja houkutteli paikalle uusia kuin juorut filmin paskakärpäspaparazzia). Käsinukesta toiseen poukkoilevat sivujuonet on nivottu finaaliin monen mutkan kautta, tehden episodimaisesta rakenteesta B-elokuvalle joko ennalta-arvattavan irrallisen tai yllättävän monimutkaisen.
Skatologisessa nukketeatterissa liputetaan tsehovmaisen perhosvaikutuksen puolesta, jokaisen ollessa hetken pääosissa. Tällöin paitsi alustetaan seuraavia tähtihetkiä, myös osoitetaan edeltäneiden hahmofokusten vaikutusta. Aivan tahrattomasti käsikirjoitus ei näytä kuitenkaan tuotantovaiheen sähellyksestä selvinneen, hetkittäisen irrallisuuden ja epäloogisuuden painaessa pintaan. Miksi esimerkiksi Bletchin rottakaveri Trevor jättää antamatta Wynyardille fiksiä, kun sammakon ohjelmanumero (ja sitä myöten mursunpaskiaisen showbisnes) on siitä kiinni?
Vaikka nuket näyttävät passelisti rähjäisiltä ja etovilta, itse marionettityö on lievästi ilmaistuna viitteellistä, turjakkeiden sohiessa välillä paitsi laiskasti, myös epämääräisesti - sen sijaan kookkaampien elikoiden tulkitsemiseen käytetyt turripuvut ovat hervottomia jo pelkästään siksi, että näyttelijät ovat elämöineet ne päällään Wellingtonin kaduilla keskellä kirkasta päivää. Toisaalta käsinukkemiljöö yhdistettynä mustaan komediaan luo paikoin surrealistisella tavalla ahdistavia kuvia, kuten Harryn rukoilemassa valottomalla kuolinvuoteellaan tai jättiläismäisen S/M-torakan harrastamassa sitä minkä jättiläismäinen S/M-torakka parhaiten taitaa.
Yleisvaikutelmaa kohentaa myös yliampuvan limainen ja kaoottinen äänimaailma, dubbauksen ollessa sujuvaa – Brian Sergeant imitoimassa Jim Hensonia varsin rienaaviin raameihin on härskiydessään hervotonta. Studiotilojen ahtaudesta huolimatta kuvakerronta on ihan kohtuullista.
Häiriintynyt musta komedia, jossa koko perheen eläinystävät laulavat (aika tarttuvasti) rakkaudesta ja sodomiasta. Teot ovat äärimmäisiä, motiivit tunnepainotteisia. Toista mahdollisuutta ei suoda. Selvää jakoa oikeasta ja väärästä ei tehdä, mihin katsomossa havahdutaan viimeistään viimeisen parikymmenminuuttisen aikana. Moni muukin on koittanut parodioida Muppeteja, vaan harvassa ovat elokuvat, jotka pilaisivat ruokahalun Meet the Feeblesin veroisesti.
En osaa sanoa, toimiiko tämä paremmin kun miettii Peter Jacksonin olleen ohjaksissa, vai jättäessä seikan niikseen.
3/5
Imdb
Elonet
Wikipedia
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti