Kadonneiden sielujen
saari;
The Island of Dr. Moreau
Yhdysvallat
Meriteitse kihlattunsa Ruthin tykö matkaavan Edward Parkerin lomasuunnitelmat menevät oikein huolella uusiksi, kun tämän alus siirtyy rajumyrskyn myötä Ahdin veneparkkiin. Mies itse pelastuu tuuliajolta ohi kulkeneelle kauppalaivalle, jonka seuraava etappi on merikorteista puuttuva saarenpahanen. Lastinpurun yhteydessä virkaheitto kippari sälyttää haaksirikkolaisen saarelaisten hoteisiin, eikä vastahakoisella vieraalla näytä olevan muuta mahdollisuutta kuin jäädä odottamaan seuraavaa ohi menevää alusta. Tätä ryhtyy isännöimään Moreau, epämääräisiä kokeita saarella suorittava englantilaiskirurgi, johon silmiinpistävän eläimelliset alkuasukkaat tuntuvat pitävän kunnioittavaa etäisyyttä.
Tohtori esittelee ilmeisesti silkkaa huomaavaisuuttaan Parkerille paikallisväriä edustavan Lotan, villin luonnonlapsen joka iskee saman tien kuvainnolliset (ja filmin edetessä vähemmän-kuvainnolliset) kyntensä komeaan muukalaiseen. Parkerin orastavaa lomaromanssia varjostavat yhä levottomammiksi käyvät natiivit, tohtorin laboratoriolta kaikuvat koe-eläinten tuskanhuudot, kissamaisen Lotan koko ajan selkeämmät petomaiset taipumukset ja tietysti se seikka, että oma kulta on edelleen siellä määräsatamassa.
Yhdysvallat
Meriteitse kihlattunsa Ruthin tykö matkaavan Edward Parkerin lomasuunnitelmat menevät oikein huolella uusiksi, kun tämän alus siirtyy rajumyrskyn myötä Ahdin veneparkkiin. Mies itse pelastuu tuuliajolta ohi kulkeneelle kauppalaivalle, jonka seuraava etappi on merikorteista puuttuva saarenpahanen. Lastinpurun yhteydessä virkaheitto kippari sälyttää haaksirikkolaisen saarelaisten hoteisiin, eikä vastahakoisella vieraalla näytä olevan muuta mahdollisuutta kuin jäädä odottamaan seuraavaa ohi menevää alusta. Tätä ryhtyy isännöimään Moreau, epämääräisiä kokeita saarella suorittava englantilaiskirurgi, johon silmiinpistävän eläimelliset alkuasukkaat tuntuvat pitävän kunnioittavaa etäisyyttä.
Tohtori esittelee ilmeisesti silkkaa huomaavaisuuttaan Parkerille paikallisväriä edustavan Lotan, villin luonnonlapsen joka iskee saman tien kuvainnolliset (ja filmin edetessä vähemmän-kuvainnolliset) kyntensä komeaan muukalaiseen. Parkerin orastavaa lomaromanssia varjostavat yhä levottomammiksi käyvät natiivit, tohtorin laboratoriolta kaikuvat koe-eläinten tuskanhuudot, kissamaisen Lotan koko ajan selkeämmät petomaiset taipumukset ja tietysti se seikka, että oma kulta on edelleen siellä määräsatamassa.






