Centipede Horror (1982)

 Wu gong zhou ; Ng gung jau; Centipede Curse; Centipede Sorcerer
Hongkong

Hongkongin elokuvateollisuus on veistellyt itsehallintoalueen suhteesta Kaakkois-Aasiaan useammankin pelottelupätkän. Tappiin asti kaupungistuneeseen, kansainväliseen finanssikeskukseen verrattuna ruraalina ja takapajuisena näyttäytyvässä maanosassa ollaan vielä toisella tapaa kosketuksissa myyttien ja taikauskon kanssa kuin materialistisemman suurkaupungin sykkeessä. Esimerkiksi The Oily Maniac (1976), The Boxer’s Omen (1983), The Eternal Evil of Asia (1995) ja Gong Tau: An Oriental Black Magic (2007) muodostavat samansuuntaisen yleisön ennakkoluuloihin nojautuvan alagenren, kuin vaikka Yhdysvalloissa samaan tapaan kaupunkilaisten ja maalaisten vastakkainasettelusta ammentava punaniskakauhu. Yllämainittujen kanssa samaan kastiin lukeutuu myös tämä tämänkertainenkin, jonka tunnetuimmassa kohtauksessa Margaret Lee oksentaa eläviä tuhatjalkaisia – kohtaus, jonka perusteella on helppo arvioida, ilkeääkö pistää Centipede Horroria pyörimään.

Café Flesh (1982)

Cafe Flesh; Cafe 69

Yhdysvallat

Kylmä sota on lämmennyt, minkä seurauksena maa on (taas vaihteeksi) suursodan pieksemää radioaktiivista jättömaata. ”Ydinsuudelman” sivuoireena 99 % ihmiskunnasta on tullut paitsi hedelmättömiksi, myös tuskallisen yliherkäksi toisen ihmisen kosketukselle. Vastentahtoiseen selibaattiin joutunut kansa tekee pyhiinvaelluksia Café Fleshille, valtaapitävän sotilasdiktatuurin hallitsemalle keitaalle, jossa vitsaukselta välttynyt viimeinen prosentti on alistettu muistuttamaan piruparkojen enemmistöä lihan iloista.

Deadfall (1993)

Pelurit
Yhdysvallat

Mike Dolan (James Coburn) pyörittää elääkseen koplaa, joka on erikoistunut hyväuskoisten ja –osaisten sumuttamiseen. Faijansa firmassa työskentelevälle Joelle (Michael Biehn) käy erään keikan päätteeksi melkoisen traaginen työtapaturma, kun vedätykseen varatun pyssyn pesään on unohtunut yksi ysimillisburana paukkupanosten sekaan. Viimeisiään vetävä isäukko kehottaa sangen sekavasti Joeta matkaamaan etäiseksi jääneen Miken veljen, Loun (James Coburn itsensä broidina) luokse Los Angelesiin ja ”ottamaan kakun”, mitä se ikinä meinaakaan. Dolan-setä osoittautuu saman alan mieheksi, ja veljenpojalle tarjoutuukin tilaisuus järjestellä tämän raha-asioita. Tämä ei Loun reippaan epätasapainoista ykkösmiestä Eddietä (Nicolas Cage) ilahduta, nepotismi kun uhkaa viedä tältä niin duunit kuin naisetkin (Sarah Trigger).

Viimeiset humalaiset (1998)

Tattis TYYSSALLE blogikuvituksesta. Muita piirroksia löytyy TÄÄLTÄ, sarjakuvaa TÄÄLTÄ.

The Last of the Drunken Ones

Suomi

Eiköhän jatketa etanolihuuruisilla findielyhäreillä!

Yksinäinen autoilija vaeltaa pitkin ärhäkän ruttobasillin autioittamaa maankamaraa. Immuniteettinsa säilyttääkseen tämän tarvitsee ylläpitää tiettyä veren alkoholipitoisuutta, minkä kannalta onkin varmaan ihan hyvä, ettei muuta liikennettä pahemmin näy olevan ja allakin on KITT:lle vertoja vetävä ihmeauto. Vaikka läträäminen onkin elinehto ja telkkarista tulee Thor valloittajan kaltaista asiaohjelmaa, ei elämä tuhon jälkeisessä maailmassa ole pelkkää ruusuilla tanssimista: enin osa eloonjääneistä on bakteerin vastalääkkeen sivuvaikutuksena muuttunut Rokoteinfo-tyyliin tunnevammaisiksi mutanteiksi, jotka potevat patologista vihaa ”humalaisiksi” ristittyjä selviytyjiä kohtaan. Viinan loppumisen ja mutanttivaaran ohella postapokalyptistä rattijuoppoa vaivaavat myös muistikuvat pojastaan Ilposta, jota tämä etsii yhtä epätoivoisesti kuin seuraavaa lestiä.

Juoppojen sota (2001)

Suomi

Joku aika sitten jossakin lähiössä, aloittaa tämänkertainen scifieepos tributointinsa. Oulun nappomiehillä on filosofisia eroja oikeaoppisesta törpöttelystä, mistä sisuuntuneena Rajakylän Imperiumi päättää pystyttää pääsiäistrullin näköisen keisarinsa kunniaksi Pontikkatähden, koko galaksin mahtavimman viinakattilan. Projektia häiritsevät Länsi-Tuiran kapinalliset, jotka tyrmäyskännien sijasta keskittyvät pitkäjänteiseen tissutteluun. Erityisesti kaljavarkaat Hanski ja Paakkari pitäisi saada päiviltä ja Luukkonen-niminen kloppi käännytettyä krapulan pimeälle puolelle.

Star Wars: The Force Awakens (2015)

Tähtien Sota: Episodi 7 ; Star Wars: Episode VII
Yhdysvallat

Disneyn markkinointikoneisto on rummuttanut tietä auki uudelle Tähtien sota –episodille jostain siitä asti, kun viihdejättiläinen vuonna 2012 osti Lucasartsin myötä oikeudet kyseiseen brändiin. Edellisiin installaatioihin suurin piirtein yksimielisesti pettyneet fanit odottelivat pelonsekaisin tuntein, millaista jälkeä tuleman piti, vaikka promoottorit parhaansa mukaan pyrkivätkin näitä nykimään oikeista naruista. George Lucas siivottiin "konsultiksi" pois elämäntyönsä puikoista, somessa levisi promokuvia viherseinän sijaan käsipelillä kootuista tehosteista ja alkuperäistrilogian näyttelijöitä haalittiin takaisin alkuperäisiin rooleihinsa. Melko 50-50 mahdollisuudet sydänten murskaamiselle siinä missä positiiviselle yllättymiselle, luulemma.

Battle Beyond the Stars (1980)

 Vaarojen planeetta
Yhdysvallat

Tarkalla bisnesvainulla siunattu Roger Corman ei turhia kuhnaillut, kun Tähtien sota (1977) herätti innostuksen scifiseikkailuja kohtaan. George Lucas on maininnut leffansa olennaiseksi innoittajaksi Akira Kurosawan Kätketyn linnakkeen (1958), ja taiteenlajinsa tarkkaan tunteva halpaherrakin päätyi perässähiihdossaan japanilaismestarin äärelle, Cormanin mittapuulla hulppealla kahdella millillä tuotetun Battle Beyond the Starsin pohjana on se legendaarisin Kurosawa-elokuva. Sturges oli kuskannut Seitsemän samuraita (1954) vanhaan länteen, animaattori-ohjaaja Jimmy T. Murakami kyyditsi nämä kaukaiseen galaksiin.