Battle Beyond the Stars (1980)

 Vaarojen planeetta
Yhdysvallat

Tarkalla bisnesvainulla siunattu Roger Corman ei turhia kuhnaillut, kun Tähtien sota (1977) herätti innostuksen scifiseikkailuja kohtaan. George Lucas on maininnut leffansa olennaiseksi innoittajaksi Akira Kurosawan Kätketyn linnakkeen (1958), ja taiteenlajinsa tarkkaan tunteva halpaherrakin päätyi perässähiihdossaan japanilaismestarin äärelle, Cormanin mittapuulla hulppealla kahdella millillä tuotetun Battle Beyond the Starsin pohjana on se legendaarisin Kurosawa-elokuva. Sturges oli kuskannut Seitsemän samuraita (1954) vanhaan länteen, animaattori-ohjaaja Jimmy T. Murakami kyyditsi nämä kaukaiseen galaksiin.

Maanviljelyplaneetta Akirin(!) rikkumatonta rauhaa pölähtää häiritsemään sotapäällikkö Sador (hiuksensa blondannut John Saxon). Kylliksi lantavarpaita kiusattuaan tämä lupaa jatkaa kolttosiaan parin päivän päästä, jolleivät akirilaiset ole siihen mennessä päätyneet ehdottomaan antautumiseen. Styrankin sanelupolitiikasta närkästyneet viljelijät valitsevat keskuudestaan nuoren Shadin (märkäkorvarooliin istuva Richard Thomas), jonka on määrä lähteä haalimaan naapuriaurinkokunnista pasifististen akirien ahdinkoa symppaavia palkkasotilaita.

Huristellessaan nenäkkäällä avaruusaluksellaan Nellillä (äänenä mainio Lynn Carlin) tämä kohtaa muiden muassa glooriaa taistelukentiltä janoavan valkyyria Saint-Exminin (B-stara Sybil Danning kireässä kerrastossa ja sarvikypärässä), lomaa maaseudulla kaipaavan palkkamurhaaja Geltin (aiemminkin samaa Kurosawa-klassikkoa Seitsemässä rohkeassa miehessä (1960) versioinut Robert Vaughn roolinsa kertausharjoituksissa) ja Maa-planeetalta kotoisin olevan, viskihanan vyönsolkeensa asentaneen avaruuslehmipojan (perusvelmu George Peppard).

Filmi ei siis juuri poikkea esikuvansa suoraviivaisesta tarinasta, jos kohta käsikirjoituksesta vastannut John Sayles(!) on ymmärtänyt syyt Seitsemän samurain pitkäikäisyydelle – sen sijaan, että keskittyisi tarjoamaan pelkästään värikästä avaruussotaa (mihin alkuperäistarina antaisi eväät ja jota katsojienkin luulisi janoavan), käyttää B-leffa kiireettömän tuntuisesti kestoaan antaakseen loppukoitokseen osaa ottaville henkilöhahmoille lihaa luiden ympärille. Vaikka rahat eivät lateksinaamareita erikoisempiin visuaalisiin ratkaisuihin riitäkään, on ufohavainnoissa edellä mainittujen lisäksi esimerkiksi omaan seuraansa kyllästynyt parvitietoisuus, elinsiirroilla elossa pysyvä valloittajakansaa ja lämpötilalla viestiviä olioita. Toisaalta Sayles ei liiku suoraan yksinkertaisesta ratkaisusta toiseen, tästä esimerkkinä vaikka sen naapureitaan huolestuttaneen ryöväriplaneetan kohtalo.

Tämän ansiosta näiden kohtaloista jaksaa olla kiinnostunut, vaikka loppurähinällä itsellään on ehkä sisältöönsä nähden turhan paljon kestoa. Nyt huomio uhkaa herpaantua, kun miljoonan vilkkuvan valon kanssa ohjaamoissaan mellastavat alienit syöksyvät päin viileän suuruudenhullun Sadorin lippulaivaa, vaikka tehostepuolella poikkeuksellisen iso pikkubudjetti venyykin pätevään lopputulokseen.

Erityisesti pienoismallipuolella avaruusalusten kirjavuus iski allekirjoittaneeseen. Cormanin kyky löytää nuoria osaajia näkyy tässäkin, Battle Beyond the Starin myötä itsensä kun löi läpi muuan James Cameron. Elokuvassa on sotaisasta teemastaan huolimatta huumorintajuinen vivahde, jos kohta voi kysyä, oliko Cameronilla (tuolloinkaan) riittävästi kykyä nauraa itselleen ideoidessaan hämmentävän paljon kohdulta näyttävää tähtialusta vai tekikö alitajunta miehelle tepposet.

Lopun hidastempoisuuden poislukien sujuva seikkailufilmi, joka osaa paikata taloudellisia rajoituksiaan nuorilla lupauksillaan ja hiipuvine tähtineen. Viriileine valkyyrioineenkin Cormanin filmografian perheystävällisimmästä päästä.

3/5

Imdb
Elonet
Wikipedia