Juoppojen sota (2001)

Suomi

Joku aika sitten jossakin lähiössä, aloittaa tämänkertainen scifieepos tributointinsa. Oulun nappomiehillä on filosofisia eroja oikeaoppisesta törpöttelystä, mistä sisuuntuneena Rajakylän Imperiumi päättää pystyttää pääsiäistrullin näköisen keisarinsa kunniaksi Pontikkatähden, koko galaksin mahtavimman viinakattilan. Projektia häiritsevät Länsi-Tuiran kapinalliset, jotka tyrmäyskännien sijasta keskittyvät pitkäjänteiseen tissutteluun. Erityisesti kaljavarkaat Hanski ja Paakkari pitäisi saada päiviltä ja Luukkonen-niminen kloppi käännytettyä krapulan pimeälle puolelle.

Star Wars: The Force Awakens (2015)

Tähtien Sota: Episodi 7 ; Star Wars: Episode VII
Yhdysvallat

Disneyn markkinointikoneisto on rummuttanut tietä auki uudelle Tähtien sota –episodille jostain siitä asti, kun viihdejättiläinen vuonna 2012 osti Lucasartsin myötä oikeudet kyseiseen brändiin. Edellisiin installaatioihin suurin piirtein yksimielisesti pettyneet fanit odottelivat pelonsekaisin tuntein, millaista jälkeä tuleman piti, vaikka promoottorit parhaansa mukaan pyrkivätkin näitä nykimään oikeista naruista. George Lucas siivottiin "konsultiksi" pois elämäntyönsä puikoista, somessa levisi promokuvia viherseinän sijaan käsipelillä kootuista tehosteista ja alkuperäistrilogian näyttelijöitä haalittiin takaisin alkuperäisiin rooleihinsa. Melko 50-50 mahdollisuudet sydänten murskaamiselle siinä missä positiiviselle yllättymiselle, luulemma.

Battle Beyond the Stars (1980)

 Vaarojen planeetta
Yhdysvallat

Tarkalla bisnesvainulla siunattu Roger Corman ei turhia kuhnaillut, kun Tähtien sota (1977) herätti innostuksen scifiseikkailuja kohtaan. George Lucas on maininnut leffansa olennaiseksi innoittajaksi Akira Kurosawan Kätketyn linnakkeen (1958), ja taiteenlajinsa tarkkaan tunteva halpaherrakin päätyi perässähiihdossaan japanilaismestarin äärelle, Cormanin mittapuulla hulppealla kahdella millillä tuotetun Battle Beyond the Starsin pohjana on se legendaarisin Kurosawa-elokuva. Sturges oli kuskannut Seitsemän samuraita (1954) vanhaan länteen, animaattori-ohjaaja Jimmy T. Murakami kyyditsi nämä kaukaiseen galaksiin.

Hihhei, sain tunnustusta!

Sinin leffablogin konehenkilö nimittäin on noteerannut blogia ryppäällä pääasiallista aihealuetta sivuavia kysymyksiä. Pyrin vastaamaan tiedusteluun totuudenmukaisesti, mutta aika ärsyttävä lopputuloshan tästä tuli, kun useammassa kohdassa tunnot olivat aikalailla samat kuin tällä kaiffarilla:

Haaste on luonteeltaan ketkukirjemäinen, ja postauksen loppupäästä löytyvät itseni laatimat kyssärit maalitauluineen. Jos hyppäätte kelkkaan, niin laatikaa vapaatyylillä saman  tyyppinen 11 kysymyksen rypäs, valitkaa 5-11 uutta uhria (ilmeisesti säännöissä preferoidaan alle 200 lukijan blogeja, mutten itse ainakaan ala valittamaan vaikka rajapuomi yli menisikin) ja linkatkaa oma blogauksenne heille.

Pidemmittä pöpinöittä, laitellaas Sinille vastauksia:

Love to Kill (1993)

Nue zhi lian
Hong Kong

Ysärin alkupuoliskolla Hong Kongissa vallinneen CAT 3 –buumin aikaan ei ollut tavatonta, että korkeammankin profiilin tekijät kävivät käärimässä siivut törkymarkkinoilla tarjolla olleista lipputuloista. Varmaan parhaiten toimintapuolelta tunnettujen Kirk Wongin ja Billy Chungin yhteisohjaus Love to Kill on villityksen lainalaisuuksia noudattavaa sitä ihteään, seksillä, väkivallalla ja hulluudella ratsastava moskavyöry, joka kuitenkin kaartelematta käsittelee perheväkivallan kaltaista tabua.

Makkarakalakeittoa, sano Tympee Huttunen (1988)

Suomi

Kyllä ihmisen elämä voi olla tympeetä, jyrähtää käyntiin Reinari ”Tympee” Huttusen (Leo Lastumäki) murahtama humppa. Täydellä varmuudella en uskalla sanoa, onko itsesäälissä piehtaroivan itkuvirren tarkoitus tehdä Martti Innasen sukuisesti pilaa tanssilavamusiikin lainalaisuuksista vai pitivätkö osalliset sitä aidosti hauskana, mutta ainakin selväksi tulee, mistä Huttunen on liikanimensä saanut. Hitaammille tympeyden tulee lähikuvaan naamaansa vääntelemään änkeävä Huttusen emäntä (Tuija Piepponen) taivuttamaan vielä rautalangasta, ikinuhaisen kuuloisen kertojan (suomi-imitaattoreiden grand old man Reijo Salminen) komppaillessa rouvan todistusta. Tämän jälkeen pellolla loikoileva neitokaisten joukko huokailee Huttusen charmantin tympeyden perään, vetääpä emäntäkin oman veisun ukkonsa tympeydestä. Tympee itse tulee paketoimaan huonolta pilalta, kuumeunelta tai kehnolta tripiltä tuntuvan hirvityksen huristamalla moottorikelkalla pitkin kesäistä maalaismaisemaa, tuomiten senkin tympeeksi elämykseksi.

En tiedä, ovatko nämä suoraan videolle tekaistun Makkarakalakeittoa, sano Tympee Huttunen –komediakammotuksen avainkohtauksia, mutta rainan muusta sketsisilpusta poiketen niissä on sentään jaettu teema: tympeyden ylistys.

Starcrash (1978)

Avaruussota; The Adventures of Stella Star; Female Space Invaders; Stella Star
Italia, Yhdysvallat

Kun George Lucasin Tähtien sota (1977) osoittautui yllätysmenestykseksi ja kansa janosi lisää avaruusoopperaa, näkivät kaikenkarvaiset onnenonkijat tilaisuuden tehtailla nopeasti ja halvalla ilmoille jos jonkinnäköistä korviketta. Laatu vaihteli odotettua pitkäikäisemmäksi osoittautuneen viihdehutun (Galactica, 1978-1979, johdannaisineen) ja suoranaisen audiovisuaalisen ongelmajätteen (Holiday Special, 1978) välillä. Maineikas halpahalli AIP ei ollut tässä poikkeus, ja firma palkkasi jenkki-italorahoituksella käyntiin kammettua (mahdolliset assosiaatiot jonkun tunnetumman rainan nimeen täysin tahattomia) Starcrashia tirehtöröimään tuohon aikaan paremmin giallo- ja draamaelokuvista tunnetun Luigi Cozzin. Herralla oli ilmeisiä intohimoja seikkailuelokuvia kohtaan, leffan tarjotessa kaikenkokoisia robotteja, eksoottisia planeettoja ja itse David Hasselhoffin huitomassa lasermiekalla!